Lukivalmiudet ja niiden tukeminen varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa

Lukivalmiuksiin vaikuttavat tekijät

Lapsen lukivalmiudet rakentuvat monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Vanhempien ja muiden läheisten tapa suhtautua oppimiseen ja koulutukseen välittyy lapselle: jos opiskelua arvostetaan ja lukemista pidetään mielekkäänä, lapsi saa vahvan viestin sen tärkeydestä. Lukemista tukevat yhteiset aktiviteetit, kuten ääneen lukeminen ja tarinoista keskusteleminen, kehittävät lapsen sanavarastoa ja luovat pohjaa ymmärtämisen taidoille. Erityisen merkittävä on lukevan aikuisen malli, joka rohkaisee lasta seuraamaan esimerkkiä. Lapselle tarjottava lukemisen mahdollisuus – monipuolinen kirjallisuus, rauhalliset lukuhetket ja kannustava ilmapiiri – on ratkaisevaa lukivalmiuksien kehittymiselle.

Lukutaidon merkitys tietoyhteiskunnassa

Tietoyhteiskunnassa sujuva ja kriittinen luku- ja kirjoitustaito on välttämätön osa arkea ja oppimista. Kulttuuri ja ympäristö tarjoavat lapselle kehyksen, jossa lukutaito voi kehittyä. Esi- ja alkukasvatus sosiaalistavat lasta lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan, ja lapsen käsitys itsestään oppijana rakentuu pitkälti näiden taitojen varaan. Lukivalmiuksien varhainen tunnistaminen ja tukeminen on ymmärtävää tulkintaa lapsen taidoista ja hänen yksilöllisistä tuen tarpeistaan.

Esiopetuksen tehtävä

Esiopetuksen tehtävänä on vahvistaa lasten kielellisiä taitoja kokonaisvaltaisesti. Opetuksessa pyritään siirtymään kielen merkityksen hahmottamisesta kohti sen rakenteiden tarkempaa havaitsemista. Samalla on tärkeää ylläpitää lasten kiinnostusta ja uteliaisuutta sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä kohtaan. Oppimisympäristöt suunnitellaan niin, että ne tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia havainnoida, tutkia ja kokeilla kieltä. Tavoitteena on luoda perusta, joka tekee lukemisesta ja kirjoittamisesta houkuttelevaa ja saavutettavaa.

Esi- ja alkuopetuksen haasteena on tukea erityisesti fonologisen tietoisuuden kehitystä. Samalla on tärkeää oppia tunnistamaan mahdollisia lukivaikeuksien ennusmerkkejä ja kehittää käytäntöjä, jotka vahvistavat lasten valmiuksia omaksua luku- ja kirjoitustaito. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulun alkuvaiheessa lukutaitoa ennustavat erityisesti kirjaintuntemus, fonologinen tietoisuus ja nimeämistaidot. Näihin perustaviin taitoihin panostaminen jo varhaisessa vaiheessa ehkäisee myöhempiä oppimisvaikeuksia.

Kielellinen ja fonologinen tietoisuus

Kielellinen tietoisuus merkitsee herkkyyttä havaita ja ymmärtää puhutun ja kirjoitetun kielen välistä yhteyttä. Fonologinen tietoisuus puolestaan viittaa taitoon tunnistaa ja käsitellä puheen äänteellisiä rakenteita, kuten sanoja, tavuja ja yksittäisiä äänteitä. Fonologinen tietoisuus kehittyy vaiheittain: ensin lapsi herkistyy riimeille, loruille ja sanaleikeille, sen jälkeen hän oppii havaitsemaan sanojen sisäisiä yksiköitä ja lopulta käsittelemään niitä esimerkiksi lisäämällä tai poistamalla tavuja.

Kehityksellinen lukivaikeus eli dysleksia on kielellinen erityisvaikeus, joka säilyy usein läpi elämän. Dysleksialle tyypillisiä piirteitä ovat vaikeudet fonologisen tiedon käsittelemisessä. Varhaisia ennusmerkkejä voi havaita jo kolmivuotiaana, jolloin puheäänteiden erottelussa ja lorujen toistamisessa voi esiintyä pulmia. Viisivuotiaana vaikeudet voivat näkyä hitaassa sanaston kehityksessä, taivutusmuotojen hallinnassa tai kirjainten nimeämisessä. Esiopetusikäisillä haasteet liittyvät usein fonologiseen tietoisuuteen, kielelliseen muistiin ja nopeaan nimeämiseen.

Lukivalmiuksien arviointi

Miten lukivalmiuksia voi arvioida esiopetuksessa?

Esiopetuksessa lapsen lukivalmiuksia voidaan tarkastella useilla eri tasoilla, jotka etenevät yksinkertaisemmista taidoista kohti monimutkaisempaa kielen rakenteiden hallintaa. Ensimmäisellä tasolla korostuu fonologinen herkistyminen, joka näkyy esimerkiksi riimien tunnistamisessa ja tuottamisessa, sanojen pituuksien vertailussa sekä sanan alkuäänteen havaitsemisessa. Toisella tasolla arvioidaan lapsen kykyä havaita sanan yksiköitä, kuten alkuäänteen nimeämistä, tarkan tavutuksen onnistumista, alkutavun tunnistamista ja äänteiden yhdistämistä kokonaiseksi sanaksi. Kolmannella tasolla lapselta voidaan odottaa jo taitoa käsitellä sanan yksiköitä, esimerkiksi lisäämällä tai poistamalla tavuja sanasta. Näiden askelien avulla opettaja saa kokonaiskuvan lapsen fonologisen tietoisuuden kehityksestä ja pystyy tukemaan oppimisen edellytyksiä yksilöllisesti.

Lukivalmiuksien harjoittaminen esiopetuksessa

Lukivalmiuksia voidaan vahvistaa monipuolisin harjoituksin. Fonologisen tietoisuuden tukeminen onnistuu parhaiten leikin, keskustelun ja visuaalisten apukeinojen avulla. Lapsille on tärkeää tarjota kokemuksia tasavertaisesta osallistumisesta ja onnistumisesta. Toiminnalliset työtavat, kuten sanojen pilkkominen, riimittely ja kirjainten tutkiminen, tukevat oppimista. Avoin ja ohjaava keskustelu rohkaisee lasta selittämään omaa ajatteluaan, ja mallintaminen auttaa häntä seuraamaan tehtävän etenemistä vaihe vaiheelta. Harjoitusten ei tarvitse olla pitkiä, vaan toistuvat lyhyet tuokiot, jotka toteutetaan lasten vireimpään aikaan, ovat tehokkaita.

Lukivalmiuksien harjoittaminen perustuu fonologisen tietoisuuden vahvistamiseen sekä kielellisen ympäristön luomiseen

Esiopetuksessa lukivalmiuksien harjoittaminen perustuu ennen kaikkea fonologisen tietoisuuden vahvistamiseen sekä lasten tasavertaiseen osallistamiseen ja osallisuuden kokemusten tukemiseen:

-Keskeistä on luoda ympäristö, jossa lapset herkistyvät kirjoitetulle kielelle näkemällä sanoja, tavuja ja kirjaimia arjessa.

-On tärkeää myös keskustella sanojen merkityksistä ja rakenteista, ohjata lapsia oivaltamaan äänteen ja kirjaimen välinen vastaavuus sekä havainnollistaa fonologista työstämistä esimerkiksi visuaalisin keinoin. Sanat voidaan tavuttaa paloiksi, jolloin lapset oppivat vähitellen hahmottamaan puheen ja kirjoituksen välistä yhteyttä.

-Lasten osallistaminen tapahtuu ajattelun, toiminnan ja tunteiden tasolla. Lapsikeskeiset ja tarkkaavaisuutta edistävät työtavat, toiminnallisuus, vertaisryhmän tuki sekä onnistumisen kokemukset vahvistavat oppimismotivaatiota. Opettajan tehtävänä on ohjata lasta oppimisen prosessiin sekä pukea ajattelun polkuja sanoiksi.

Avoin ja ohjaava keskustelu on tärkeä väline ajattelun tukemisessa. Lapsia rohkaistaan kertomaan, miten he ajattelivat ja miten päätyivät ratkaisuun (selitä, miten ajattelit ja mitä sait selville). Samalla aktivoidaan aikaisempaa tietoa (mitä tuttua tässä on, milloin ja missä olet nähnyt tämän aikaisemmin?), suunnataan tarkkaavaisuutta yksityiskohtiin (mitä eroja huomaat, miten tämä on parempi?) ja seurataan oppilaiden ajatuskulkuja ja rohkaistaan toimintaa ohjaavaan päättelyyn (mieti, miten päädyit tähän). Mallintaminen tukee tätä prosessia: opettaja näyttää ja kertoo ääneen, miten tehtävä etenee vaiheittain, osoittaa ydinkohdat ja hyödyntää kuvia ja toimintaa.

Harjoitustuokioiden toteuttamisen muistilista

Määrä ja kesto: muutama hetki viikossa riittää, noin 30 min kerrallaan
Periaate: vähemmän kerralla on enemmän – tartu arjen tilanteisiin
Ajankohta: sijoita tuokiot lasten vireimpään hetkeen
Vuorovaikutus: kuuntele ja ”lue” lapsia – huomioi aloitteet, ajatukset, vireys ja innostus
Yksilöllisyys: vastaa lapsen tarpeisiin toistolla, maltilla, eriyttämisellä ja säännöllisyydellä
Haasteet: huomioi tasoerot, levottomuus, monikulttuurisuus, suuret ryhmät

Tuloksellisen lukemaan opettamisen avaimia ovat fonologisen tietoisuuden harjoittaminen, lukemisen opetusmenetelmien kehittäminen jo esiopetuksesta alkaen sekä tarkkaavaisuutta edistävien työtapojen luominen. Tärkeintä on suunnata opetus oppimisen prosessiin, jolloin lapsen kiinnostus, osallisuus ja uteliaisuus tukevat hänen kehittymistään lukutaidon polulla.

Kuullun ymmärtäminen osana lukivalmiuksia

Kuullun ymmärtäminen on aktiivinen prosessi, jossa kuulija kohdistaa huomionsa viestin merkitykseen. Se sisältää sekä viestin kuulemisen että sen ymmärtämisen ja tulkitsemisen. Lapsi harjoittelee esimerkiksi johdonmukaisen kokonaisuuden rakentamista kuullusta, sanojen ja lauseiden merkitysten ymmärtämistä sekä tarinan pääasioiden tunnistamista ja mieleen painamista. Lisäksi kuullun ymmärtämisen taitoihin kuuluu tapahtumien syy-seuraussuhteiden ja ajallisen järjestyksen hahmottaminen, tarinan henkilöiden ajatusten ja tunteiden päätteleminen sekä kuullun yhdistäminen omiin kokemuksiin ja tulevien tapahtumien ennakoiminen.

Miksi kuullun ymmärtämistä kannattaa harjoitella?

Varhaisessa vaiheessa monilla lapsilla on haasteita kuullun ymmärtämisessä, ja siksi taidon harjoitteluun kannattaa panostaa jo ennen kouluikää:

-Varhainen tuki tuottaa kaikkein pitkäaikaisimmat ja pysyvimmät vaikutukset.

-Kuullun ymmärtäminen on tiiviisti yhteydessä myöhempään luetun ymmärtämiseen, joka yhdessä teknisen lukutaidon kanssa muodostaa lukutaidon ytimen.

-Kuullun ja luetun ymmärtämistä tarvitaan lähes kaikessa oppimisessa, ja lisäksi kyse on tärkeästä elinikäisestä taidosta, jota tarvitaan kaikessa inhimillisessä vuorovaikutuksessa.

Kuullun ymmärtämisen tukeminen keskustellen

Yksi toimiva menetelmä kuullun ymmärtämisen tukemiseen on keskustelevan lukemisen lähestymistapa. Siinä lapsi houkutellaan mukaan tarinan kuuntelemiseen, kommentointiin ja keskusteluun.

-Aikuinen esittää avoimia kysymyksiä, jotka rohkaisevat lasta kertomaan tarinasta omin sanoin.

-Lapsen vastauksia täydennetään, jolloin hän voi oppia huomaamaan eron oman vastauksensa ja oikean vastauksen välillä.

-Palautteen tulee olla rohkaisevaa ja kiittävää, ja harjoittelu sovitetaan aina lapsen kehitystasoon ja sen hetkiseen tilanteeseen.

Onnistuneessa ohjausvuorovaikutuksessa sekä lapsi että aikuinen toimivat oppijoina ja opettajina. Lapsi viestii aikuiselle, miten hän kokee tarinan, ja aikuinen puolestaan hyödyntää tätä tietoa sovittaakseen ohjauksensa mahdollisimman hyvin lapsen tarpeisiin. Lukemisen aikana lapselle tarjotaan uusia mahdollisuuksia ymmärtää tarinaa entistä syvemmällä tasolla. Keskiössä on vuorovaikutus, jossa yhteinen keskustelu rakentaa tukikehikon lapsen oppimiselle ja ymmärtämiselle.

Varhaiskasvattajan viestimä tunnetuki on keskeinen osa laadukasta ohjausvuorovaikutusta. Myönteinen tunnetuki näkyy esimerkiksi eläytyvässä lukemisessa, kannustavissa kommenteissa ja aidossa kiinnostuksessa lapsen ajatuksia kohtaan. Neutraali tunnetuki puolestaan on etäisempää, ilman eläytymistä tai lasten aloitteisiin tarttumista. Kielteinen tunnetuki taas voi estää vuorovaikutuksen syntymistä, jos aikuinen ei kuuntele tai osoittaa negatiivisia eleitä ja ilmeitä. Erityisen tärkeää on tarjota myönteistä tunnetukea silloin, kun tehtävät tuntuvat lapsista haastavilta ja heidän tarkkaavaisuutensa on vaarassa herpaantua.

Tutkimus- ja menetelmäesimerkkejä

Niilo Mäki Instituutin KUMMI-julkaisusarjassa esitellään oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä arviointi-, opetus- ja kuntoutusmenetelmiä. Sarjan kolmas osa, uudistettu KUMMI 3. Lukemisen aika, leikin taika, on laadittu vastaamaan opettajien toiveeseen saada päivitettyä tutkimusperustaista ja käytännöllistä tietoa lasten lukemisvalmiuksista, erityisesti fonologisen tietoisuuden taidoista, niiden arvioinnista ja harjoittamisesta. Fonologisella tietoisuudella on vastavuoroinen yhteys lukemaan oppimiseen, ja se kehittyy vaiheittain, minkä vuoksi sen viriämistä voidaan tukea leikin kautta jo varhaiskasvatuksessa.

Harjoittamisella on todettu olevan hyvä harjoitusvaste ja ennaltaehkäisevä vaikutus, ja parhaimmillaan se tarjoaa merkittävää tukea jo ennen mahdollisten vaikeuksien ilmenemistä sekä tasoittaa lasten keskinäisiä taitoeroja. Julkaisu sisältää päivitetyn Sanat paloiksi -arviointimenetelmän, joka on tarkoitettu opettajille, erityisopettajille ja terapeuteille työvälineeksi lasten lukemisvalmiuksien kartoittamiseen. Menetelmän arviointilomake on saatavilla myös sähköisenä, ja sen avulla voidaan suunnitella harjoittelun painopisteitä.

Kirjassa esitetyt toiminnalliset harjoitteet herättävät uteliaisuutta puheen äänteelliseen rakenteeseen ja kirjoitettuun kieleen. Fonologiset harjoitukset on nivottu leikkiin, mielikuviin ja liikkeeseen, ja mukana on myös virikesanastoa harjoitteiden eriyttämiseksi. Harjoitteet on suunniteltu käytettäviksi ennen varsinaista lukemaan opettamista, mutta ne soveltuvat hyvin myös lukemaan opetuksen rinnalle sekä hitaasti lukutaitoa omaksuvien lasten tukemiseen. Missä on lapsen mielenkiinto, siellä on paras kannustin oppia!

Jänistarinat-ohjelma kuullun ymmärtämisen tukemiseen

Jänistarinat-ohjelmann tavoitteet liittyvät erityisesti lasten kuullun ymmärtämisen taitojen kehittämiseen. Kuullun ymmärtämisen varhainen tukeminen edistää luetun ymmärtämisen taitoja ja vaikuttaa lapsen oppimiseen laajasti. Niilo Mäki Instituutissa kehitetty Jänistarinat-ohjelma on suunniteltu tukemaan lasten kuullun ymmärtämistä varhaiskasvatuksen pienryhmissä ja kotona, ja sen on todettu vahvistavan sanavarastoa, päättelykykyä ja ymmärtämistaitoja.

Jänistarinat-ohjelma on yhden lukuvuoden mittainen ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma, joka rakentuu yhteensä 20 juonellisesti etenevästä tarinasta. Syyslukukaudella luetaan kymmenen tarinaa ja keväällä toiset kymmenen. Tarinat välitetään lapsille Äitijäniksen lähettämien kirjeiden kautta, ja jokaisessa tarinassa hyödynnetään keskustelevan lukemisen menetelmää. Menetelmän ohjeet on upotettu suoraan tarinoihin, mikä helpottaa sen johdonmukaista soveltamista.

Ohjelma toteutetaan sekä pienryhmissä että koko lapsiryhmän kanssa. Pienryhmässä kokoonnutaan kerran viikossa sellaisten lasten kanssa, jotka tarvitsevat eniten tukea kuullun ymmärtämisensä kehittymiseen. Tämän lisäksi tarina luetaan ja käsitellään yhdessä koko lapsiryhmän kanssa.Tarinoiden käsittelyssä painotetaan sillan rakentamista lapsen omiin kokemuksiin, mikä tekee sisällöstä henkilökohtaisesti merkityksellistä ja tukee ymmärtämistä. Ohjelman periaatteiden on tarkoitus jatkua sen päättymisen jälkeenkin ja niitä voidaan soveltaa kaikkiin päiväkodin ja kodin lukuhetkiin.

Jokainen tarina viedään myös kotiin, jolloin vanhemmat voivat niiden avulla tukea lapsensa kielellistä kehitystä. Varhaiskasvattajat voivat kannustaa myös vanhempia lukemaan keskustelevasti vahvistaakseen vanhempien osallisuutta lapsensa oppimisessa. Näin ohjelma rakentaa luontevaa yhteistyötä kodin ja varhaiskasvatuksen välille.

Ohjelman avulla voidaan tukea sekä niitä lapsia, joilla on vaikeuksia varhaisissa kuullun ymmärtämisen taidoissa ja kielellisessä kehityksessä, että kaikkia 4–6-vuotiaita lapsia. Tavoitteena on myös aikuisten ohjaustaitojen vahvistuminen. Ohjelman avulla päiväkodin varhaiskasvattajat oppivat hyödyntämään keskustelevan lukemisen menetelmää johdonmukaisesti, ja vanhemmat saavat konkreettisia toimintatapoja lapsen kuullun ymmärtämisen tukemiseen kotona. Ohjelman avulla voidaan rakentaa myös yhteistyötä varhaiskasvattajayhteisön sisällä sekä varhaiskasvattajien ja perheiden välillä.

Kuullun ymmärtämisen kehittämisestä ja Jänistarinoista voit lukea lisää esimerkiksi seuraavista tämän tekstin taustalla olevista lähteistä:

Lepola, J., Kajamies, A., Tiilikainen, M. & Lindfors, T. (2026). Development of teacher-child conversations during three years of teacher coaching in dialogic approach to reading. Early Childhood Research Quarterly.https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2025.10.007

Lindfors, T., Kajamies, A., Sorariutta, A., & Lepola, J. (painossa). Vuorovaikutus kielellisiä taitoja vahvistamassa. Vlasov, J., Alila, K. & Hujala, E. (Toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Santalahti-kustannus.

Lindfors, T., Sorariutta, A., Kajamies, A., Lepola, J. & Hannula-Sormunen, M. (2025). Asiantuntijuuden kehittyminen varhaiskasvatuksen lukuhetkien kysymys-vastaus-vuorovaikutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 27(1), 10-32.

Mattinen, A., Kajamies, A., Räsänen, P., Hannula-Sormunen, M. M., & Lehtinen, E. (2013). Jänistarinat – Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma varhaiskasvatukseen. NMI Bulletin, 23(2), 41−59.

Pöysä, S., Pakarinen, E., Kajamies, A., & Lerkkanen, M.-K. (2021). VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena. NMI Bulletin, 31(2), 81-93.

Sorariutta, A., Kajamies, A., Lepola, J., Hannula-Sormunen, M. & Mattinen, A. (2024). Varhaiskasvatuksen työntekijöiden vuorovaikutusosaamisen kehittäminen: Luetaan jutustellen – interventio. Kasvatus, 55(1), 6–20.https://doi.org/10.33348/kvt.143502

Tämä artikkeli on koostettu Opetushallituksen kustantamien ja Niilo Mäki Instituutin järjestämien koulutuksien (vuosina 2024-2025) pohjalta:
Lukivalmiuksien arviointi ja harjoittaminen toiminnallisin menetelmin (2 op), kouluttaja Marita Mäkinen
Lapsen kuullun ymmärtämisen tukeminen varhaiskasvattajien ja vanhempien yhteistyönä (1 op), kouluttaja Anu Kajamies