Keinoja myönteisen käyttäytymisen ja työrauhan tukemiseen koulun arjessa
Työrauha ja myönteinen käyttäytyminen eivät synny itsestään, vaan ne vaativat opettajalta tietoista, systemaattista ja johdonmukaista toimintaa. Lapsen käyttäytymisen ymmärtäminen on kaiken perusta – erityisesti silloin, kun käyttäytyminen näyttäytyy haastavana. Käytös ei ole sattumanvaraista, vaan usein reagointia oppilaan sisäisiin tai ulkoisiin ärsykkeisiin, ja sen taustalla voivat olla tarkkaavuuden vaikeudet, neuropsykiatriset erityispiirteet, traumakokemukset, ahdistus tai heikosti kehittyneet itsesäätelytaidot. Koulun arjessa työrauha ja myönteinen käyttäytyminen muodostavat perustan oppimiselle, hyvinvoinnille ja yhteisöllisyydelle. Näiden ilmiöiden tukeminen edellyttää ymmärrystä lasten ja nuorten käyttäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä, opettajan pedagogista sensitiivisyyttä sekä koulun yhteisiä rakenteita ja toimintamalleja.
Yksi tärkeimmistä lähtökohdista työrauhan ja myönteisen käyttäytymisen tukemisessa on selkeiden ja yhteisten käyttäytymisodotusten luominen. On olennaista pysähtyä pohtimaan, mitkä käyttäytymisodotukset ohjaavat toimintaa koulun arjessa – ja ennen kaikkea, kuinka yhdenmukaisia ja näkyviä ne ovat eri aikuisten ja oppilaiden näkökulmasta. Onko koulun henkilökunnalla yhteinen ymmärrys siitä, mitä odotetaan esimerkiksi käytävällä, ruokailussa tai oppitunnin aikana?
Yhtä tärkeää on se, että lapset ja nuoret tietävät konkreettisesti, millainen käyttäytyminen on toivottua eri tilanteissa. Käyttäytymisodotuksia, niiden ymmärtämistä ja niiden mukaan toimimista ei voida pitää itsestäänselvyytenä, vaan ne on tärkeä nähdä opetettavana taitona. On tärkeää, että käyttäytymisodotuksista puhutaan konkreettisesti ja tehdään näkyväksi: selkiytetään, harjoitellaan ja toistetetaan tarvittaessa uudelleen. Visuaaliset tukimateriaalit, mallintaminen ja yhteiset keskustelut voivat auttaa tässä. Lisäksi oppilaiden tulee saada myönteistä palautetta silloin, kun he toimivat odotusten mukaisesti – näin toivottu käytös vahvistuu ja siitä tulee osa ryhmän kulttuuria.
Käyttäytymisodotusten käsittely ei ole yksittäinen toimenpide vaan jatkuva prosessi, joka vaatii aikuisten välistä yhteistyötä, reflektiota ja johdonmukaista toimintaa. Kun oppilaat tietävät, mitä heiltä odotetaan ja aikuiset tukevat heitä näiden odotusten saavuttamisessa, syntyy pohja turvalliselle ja oppimista tukevalla ilmapiirille.
Haastavasti käyttäytyvän oppilaan tuki alkaa ymmärtämisestä
Haastavasti käyttäytyvän oppilaan tukeminen alkaa hänen tilanteensa ymmärtämisestä. Haastava käyttäytyminen on usein näkyvä oire, jonka taustalla voi olla erilaisia syitä, kuten neuropsykiatriset erityispiirteet, stressi, tunne-elämän haasteet tai puutteet itsesäätelyssä. Taustatekijöiden ymmärtäminen auttaa aikuisia toimimaan lempeästi ja rakentavasti, kun taas väärinymmärrys voi johtaa aikuisen reaktiiviseen toimintaan sekä turhiin valtataisteluihin ja luottamuksen murenemiseen. Oppilaan kokemuksen kuuleminen ja hänen näkökulmansa arvostaminen ovat avain empaattiseen kohtaamiseen.
Ahdistus voi näkyä levottomuutena, välttelevänä käytöksenä, keskittymisvaikeuksina tai fyysisinä oireina. Oppilaan turvallisuudentunne on ensiarvoisen tärkeää. Tukitoimiin kuuluu tunteiden sanoittamisen ja säätelyn harjoittelu, ahdistuksen purkaminen pienin askelin sekä oppilaan kuunteleminen ja tuen askelten suunnittelu. Turva, rauhallinen aikuinen ja selkeä rakenne auttavat. Tavoitteena ei ole poistaa kaikkia ahdistavia tilanteita, vaan auttaa oppilasta kohtaamaan niitä hallitusti.
Traumaa kokenut lapsi saattaa reagoida poikkeuksellisesti arkipäiväisiin tilanteisiin. Tärkeintä on turvan tunne, ennakoitavuus ja aikuisten rauhallinen olemus. Traumakokemukset voivat aktivoitua esimerkiksi äänien, hajujen tai sanojen kautta. Lapsi ei välttämättä pysty sanallistamaan oloaan, joten opettajan tulee osata lukea hienovaraisia viestejä. Vakauttavat ja maadoittavat harjoitteet, kuten hengitysharjoitukset tai rauhoittavat välitunnit, tukevat palautumista.
Autismikirjon oppilailla voi olla haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, aistitiedon säätelyssä ja rutiinien muutoksissa. Tuki edellyttää selkeää, visuaalisesti tuettua opetusta, rauhallista oppimisympäristöä ja ennakoitavuutta. Selkeät rutiinit ja toimintaodotukset helpottavat usein autismikirjon oppilaan kuormitusta. Myös aistikuormituksen vähentäminen ja yksilölliset lepohetket voivat olla tarpeen. Käytännön ohjeistus on hyvä olla selkeää ja antaa vaiheittain yksi asia kerrallaan. Vuorovaikutusta voi tukea esimerkiksi sarjakuvittamisen avulla tai käydä keskustelua vuorovaikutukseen liittyvistä odotuksista. On hyvä muistaa, että positiivinen erityisyys voi olla myös voimavara.
Itsesäätely on kykyä hallita ajatuksia, tunteita ja toimintaa
Itsesäätely on kykyä hallita ajatuksia, tunteita ja toimintaa tilanteen vaatimusten mukaisesti. Tähän liittyy muun muassa tarkkaavuuden ylläpito, impulssien hillitseminen ja tunteiden nimeäminen sekä sääteleminen. Puutteet näissä taidoissa voivat ilmetä hyvin monetyyppisenä käyttäytymisenä kuten levottomuutena, voimakkaina tunteenprukauksina tai vuorovaikutuksesta vetäytymisinä. Opetuksessa voidaan tukea itsesäätelyä esimerkiksi jäsentämällä tehtäviä, harjoittelemalla tunteiden tunnistamista, hyödyntämällä visuaalisia tukia ja ennakoimalla siirtymiä.
Itsesäätelyn ja tarkkaavuuden vaikeudet voivat vaikeuttaa keskittymistä, muistamista ja tehtävissä pysymistä. Oppilas saattaa vaikuttaa välinpitämättömältä, vaikka ongelma liittyy kykyyn ylläpitää vireystasoa tai suodattaa häiriötekijöitä. Tuki voi sisältää tehtävien pilkkomista, visuaalisten ohjeiden käyttöä, työskentelyn jaksottamista sekä motorisen levottomuuden kanavoimista hyväksyttyihin toimintamuotoihin (esim. stressipallot, liikuntataukovälineet). Tuettaessa tarkkaavuutta aikuisten palautteen tulisi olla säännöllistä, konkreettista ja kannustavaa.
Itsesäätely on vuorovaikutteista ja siihen vaikuttavat taidot kehittyvät koko ajan. Itsesäätely onnistuu, kun ympäristön vaatimukset ja yksilön taidot kohtaavat ja vastaavat toisiaan riittävän hyvin. KUMMI 19. Itsesäätely ja toiminnanohjaus – suunnan, motivaation ja kapasiteetin tukeminen koulussa esittelee tukitoimien järjestämisen mallin, jonka avulla kouluissa saadaan tuettua oppilaiden itsesäätelyä erityisesti käyttäytymisessä ja oppimisessa. Tuen muodot on jaettu kirjassa kolmeen askeleeseen, joissa huomio kiinnitetään toisaalta ympäristön muokkaamiseen itsesäätelyä tukevaksi, toisaalta yksilön taitojen tukemiseen:
Toiminnan suunnan tukeminen – Mitä minulta odotetaan?
Motivaation tukeminen – Mitä toiminnastani seuraa?
Kapasiteetin tukeminen – Mitä taitoja tarvitsen?
Olennainen kysymys on, millainen lasta ympäröivien aikuisten toiminta tukee lasten ja nuorten itsesäätelyn kehitystä, vahvistaa heidän kykyään toimia vaihtuvissa tilanteissa ja mahdollistaa itsesäätelyn onnistumisen.
Tarkkaavuuden taitoja voidaan tukea myös ryhmämuotoisesti. KUMMI 8. Maltti – Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus esittelee ryhmäkuntoutuksen mallin, jonka tavoitteena on tukea tarkkaavuuden kohdentamista ja ylläpitämistä sekä vähentää impulsiivista reagointia. Tavoitteena on lisäksi edistää toiminnaohjauksen taitoja ja luoda onnistumisen kokemuksia tehtävätilanteissa.
CICO on tukitoimimalli käyttäytymisen tukemiseen
Käyttäytymisvaikeudet ovat usein taitojen puutetta, ei tahallista uhmaa. Keskeistä on siirtyä rangaistuksista rakentavaan ohjaamiseen. Käyttäytymisen tukemiseksi kehitetty CICO-malli (Kummi 17. Check in Check out (CICO) – toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen) tarjoaa rakenteen, jossa oppilaalle järjestetään yksilöllistä käyttäytymisen tukea osana tavanomaista koulutyötä. CICO-tuesta hyötyvät ne oppilaat, jotka tarvitsevat lisäharjoitusta käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. Erityisesti oppilaat, joiden käyttäytymistä ylläpitää aikuisilta tai toisilta oppilailta saatu huomio hyötyvät usein CICO-toimintamallista. Toimintamallin käytöstä on lupaavia tuloksia myös niiden oppilaiden kohdalla, joilla on vaikeutta annettuihin tehtäviin sitoutumisessa tai niiden loppuunsaattamisessa. CICO tarjoaa oppilaalle enemmän positiivisia aikuiskontakteja, sosiaalisten taitojen harjoittelua, tehostettua ohjausta koulun kasvutavoitteiden saavuttamiseksi, päivittäisen yhteydenpidon kodin ja koulun välille sekä positiivista vahvistusta toivotulle käyttäytymiselle. Toimintamalli rakentuu säännöllisen palautteenannon ympärille oppilaan päivittäiseen seurantakorttiin ja tapahtuu vahvasti yhteistyössä huoltajien kanssa. Oppilaan tuki rytmittyy aamutapaamisen (check in), jatkuvan positiivisesti suuntautuvan suullisen ja kirjallisen palautteen sekä iltapäivätapaamisen (check out) sekä huoltajilta tulevan palautteen ympärille.
Yhteistyö lapsen lähiverkoston kanssa on olennaista
Kun etsitään keinoja myönteisen käyttäytymisen tukemiseen, on yhteistyö kodin, oppilashuollon ja muiden toimijoiden kanssa olennaista. Vanhemmat tarvitsevat kuulluksi tulemista ja luottamusta siihen, että heidän lapsensa nähdään kokonaisuutena, ei ongelmana. On hyvä pysähtyä pohtimaan yhdessä, miten ympäröivien aikuisten toiminta tukee itsesäätelyä ja millainen tuki voisi mahdollistaa itsesäätelyn onnistumisen ja tukea toivottua käyttäytymistä. On tärkeää nostaa esiin myös oppilaan vahvuuksia. Ammattilaisten välinen tiedonvaihto, kunnioitus ja yhteiset toimintatavat lisäävät ennustettavuutta ja vaikuttavuutta. Yksin ei tarvitse pärjätä – oppilasta tukevat aikuiset muodostavat verkoston, joka kulkee hänen rinnallaan.
Käyttäytymisen säätelyn taidot ja opettajan tehokkaat toimintatavat – mistä ryhmän työrauha rakentuu
Käyttäytymisen säätely on kehityksellinen taito, jota ei voida olettaa valmiiksi – se kehittyy vähitellen hermoston kypsymisen ja systemaattisen harjoittelun myötä. Kouluikäisten lasten välillä on suuria yksilöllisiä eroja näissä taidoissa, ja osa oppilaista tarvitsee toistuvaa mallintamista, ohjausta ja kannustusta pystyäkseen säätelemään omaa toimintaansa ja käyttäytymistään. Tällöin opettajan rooli on ratkaiseva: opettaja toimii paitsi tiedon välittäjänä, myös käyttäytymisen säätelytaitojen oppimisen mahdollistajana.
Tehokas ryhmänhallinta ei perustu sattumaan, eikä se ole persoonallisuuskysymys, vaan se koostuu opittavista ja harjoiteltavista taidoista. Ryhmän työrauha rakentuu konkreettisista ja toistuvista arjen käytännöistä, jotka perustuvat mm. harjoiteltuihin rutiineihin, selkeisiin rakenteisiin, tarkkaavuuden ylläpitämiseen ja sen säätelyyn, palautteen antamiseen ja seuraamusten toteuttamiseen.
Aikuisen omalla tunnetyöllä on keskeinen vaikutus koko ryhmän ilmapiiriin. Opettajan kyky säädellä omaa reagointiaan, tunnistaa omat tunteensa ja toimia johdonmukaisesti paineen alla mallintaa oppilaille itsehillintää. Lapset ja nuoret eivät reagoi niinkään opettajan sanoihin vaan hänen kehonkieleensä ja äänensävyynsä. Rauhallinen, vakaa ja myötätuntoinen aikuinen luo ympärilleen ilmapiirin, jossa on lupa oppia ja erehtyä.
Miten käyttäytymistä voidaan ohjata oppilasryhmissä
Ryhmäkohtainen tuki on kaikkien oppilaiden oikeus. Sen tehtävänä on luoda sellainen oppimisympäristö, jossa käyttäytymisen säätelyä ei tarvitse jatkuvasti korjailla, vaan jossa se ennaltaehkäistään tarkoituksenmukaisilla pedagogisilla ratkaisuilla. Ryhmäkohtaisen tuen keskeiset käytännöt voivat sisältää esim. käyttäytymisodotusten muokkaamista selkeämmiksi, fyysisen ja sosiaalisen ympäristön muokkaamista, liikkumisen ja paikallaanolon sopivaa rytmittämistä, eriyttämistä ja toimintaohjeiden sekä tehtävien jäsentämistä sekä aikuisten ja lasten/nuorten yhteistä sitoutumista ja harjoittelua uusien taitojen juurruttamiseksi käytäntöön.
Ryhmäkohtaisen tuen keinot eivät ole ”vain” tukikeinoja, vaan ne ovat tehokkaita pedagogisia ratkaisuja, joilla koko ryhmän oppiminen ja hyvinvointi edistyy. Samalla ne luovat perustan, johon voidaan liittää oppilaskohtaista tukea tarvitsevien oppilaiden yksilöllisemmät järjestelyt. Luokan työrauha ei synny sattumalta, vaan se rakentuu monista harkituista, toistuvista ja yhdessä jaetuista toimintatavoista – joissa opettaja toimii suunnannäyttäjänä, mutta joissa koko yhteisö kantaa vastuuta.
Työrauha kaikille -toimintamalli on tarkoitettu luokan työrauhan parantamiseen. KUMMI 9. Työrauha kaikille – Toimintamalli työrauhaongelmien vähentämiseksi on kirjoitettu oppaaksi koulun aikuisille, jotka työskentelevät luokkien 5–9 oppilaiden kanssa ja haluavat puuttua oppituntien aikaisiin työrauhaongelmiin. Työrauha kaikille -toimintamalli on osa oppimisen ja koulunkäynnin ryhmäkohtaista tukea. Se perustuu opettajien väliseen yhteistyöhön ja sen vuoksi soveltuu käytettäväksi etenkin sellaisilla luokilla, joita opettavat useat eri opettajat.
Tekstin lähteinä on käytetty Opetushallituksen rahoittamien, Niilo Mäki Instituutin toteuttamien koulutusten materiaaleja:
- Haastavasti käyttäytyvän lapsen ymmärtäminen kouluympäristössä ja tukitoimien suunnittelu (1 op) Nina Kultti-Lavikainen, PsL, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, psykoterapeutti, neuropsykologi, varhaiskasvatuksen opettaja, Niilo Mäki Instituutti
- Hyvän työrauhan rakennusaineita – ryhmänhallinnan taitojen kehittäminen koulun arjessa (1 op) Tiina Kiiski, KM, erityisopettaja, kouluttaja, työnohjaaja STOry, ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelija
Tutustu tuleviin koulutuksiin:
Hyvän työrauhan rakennusaineita – ryhmänhallinnan taitojen kehittäminen koulun arjessa 15.9.2026 webinaari
Koulutuksessa perehdytään tutkimukseen perustuviin keinoihin tukea haasteellisesti käyttäytyvää ryhmää opetus- ja oppimistilanteissa. Painopiste on keinoissa, joilla voidaan tukea koko ryhmää (yksittäisen oppilaan sijaan) käyttäytymään oppimista edistävällä tavalla. Koulutuksessa käydään läpi keinoja, jotka auttavat opettajia yhdessä rakentamaan ohjauskäytänteitä, joiden avulla voidaan tukea oppilaiden käyttäytymisen säätelyn taitojen kehittymistä ja hyvän työrauhan rakentumista kouluympäristössä. Koulutus antaa eväitä käyttäytymisen ohjaamisen suunnitteluun ja toteutukseen erityisesti ryhmäkohtaisessa tuessa.
Lue lisää täältä.
Haastavasti käyttäytyvän lapsen ymmärtäminen kouluympäristössä ja tukitoimien suunnittelu 29.9.2026 webinaari
Lapsen ulospäin näkyvän käyttäytymisen ohella aikuisten on tärkeä pyrkiä näkemään myös käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Koulutuksessa käsitellään neuropsykiatrisia vaikeuksia ja tunne-elämän kysymyksiä, jotka usein heijastuvat vuorovaikutukseen ja vaikeuttavat lapsen toimintaa sekä oppimista luokkatilanteessa. Koulutuksen tavoitteena on oppia ymmärtämään näkyvän käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen toimintaan. Tämä auttaa aikuista harkitsemaan omaa toimintaansa sen sijaan, että aikuinen reagoi reaktiivisesti pelkästään lapsen näkyvään käyttäytymiseen.
Lue lisää täältä.