Tiivistelmä:
LENE – Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arviointimenetelmä (Valtonen ym., 2007) on tutkimusperustainen työkalu neuvolan ikäkausitarkastuksiin 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaana. Se on käytössä yli 90% Suomen neuvoloista. LENE kattaa laaja-alaisesti kehityksen osa-alueita, kuten näkö- ja kuulohavainnot, karkea- ja hienomotoriset taidot, vuorovaikutus, tarkkaavuus, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, hahmottaminen sekä lukivalmiudet ikäkausittain.
Neuvolatyössä kertynyt kokemus, tuore terveydenhoitajille suunnattu käyttäjäkysely (Niilo Mäki Instituutti, 2024) sekä uudempi tutkimus osoittavat selkeää tarvetta menetelmän päivittämiselle vastaamaan 2020-luvun lapsiperheiden ja neuvolatyön tarpeita. Lapsiperheiden kieli- ja kulttuuritaustat ovat moninaistuneet, neuropsykiatristen haasteiden tunnistamiseen kaivataan varhaisempia ja tarkempia keinoja, ja menetelmän arviointikriteerien tulkinnassa, hoitopoluissa sekä tiedonsiirrossa on alueellisia eroja.
LENE2 -hankkeen tavoitteina ovat 1) LENE-menetelmän sisältöjen uudistaminen, 2) tiedonsiirron yhtenäistäminen ja tehostaminen varhaiskasvatuksen, huoltajien ja neuvolan välillä sekä 3) hoitopolun tukeminen LENE-arvioinnin jälkeen. Uusi LENE 2 -menetelmä on ajantasainen, saavutettava ja tutkittu työkalu, joka tukee systemaattista ja resurssiviisasta hoitopolkua sekä suomeksi, ruotsiksi että pohjoissaameksi.
LENE-menetelmä
LENE – Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arviointimenetelmä (Valtonen ym., 2007) kattaa laaja-alaisesti kehityksen osa-alueita, kuten näkö- ja kuulohavainnot, motoriset taidot, vuorovaikutus, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, hahmottaminen sekä lukivalmiudet ikäkausittain. Menetelmä on suunnattu muun muassa terveydenhoitajien, lääkärien, puheterapeuttien, toimintaterapeuttien ja psykologien käyttöön. Se toimii myös yhteistyön välineenä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja perheiden välillä.
LENE kehitettiin 1990-luvulla, ja se on vakiintunut osaksi suomalaista neuvolatyötä: THL suosittelee sitä käytettäväksi neuvolan ikäkausitarkastuksissa 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaana (THL, Neuko-tietokanta), ja menetelmää käytetään yli 90 %:ssa neuvoloista. Nelivuotiaiden LENE-arviointia toteutetaan myös varhaiskasvatuksessa. Korvaavia, yhtä laajasti käytettyjä ja validoituja menetelmiä ei tällä hetkellä ole.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet LENE-menetelmän kykenevän luotettavasti tunnistamaan kehityksen viiveitä varhaisessa vaiheessa sekä ennustamaan mm. myöhempiä oppimisvaikeuksia ja tunne-elämän ongelmia (Bamberg, 2020; Mustonen ym., 2000; Pakarinen ym., 2016; THL, 2010; Valtonen ym., 2000, 2004, 2007, 2009). Neuvolatyössä kertynyt kokemus, terveydenhoitajille suunnattu käyttäjäkysely (Niilo Mäki Instituutti, 2024) sekä viimeaikainen tutkimus osoittavat kuitenkin selkeää tarvetta menetelmän päivittämiselle ja arviointikokonaisuuden kehittämiselle.
LENE-menetelmän uudistaminen on nyt ajankohtaista
LENE-menetelmän uudistamistarpeet nousevat useista ajankohtaisista muutostrendeistä suomalaisessa lapsi- ja perhepolitiikassa sekä terveydenhuollossa. Lasten neuropsykiatristen haasteiden yleistyminen, monikielisten perheiden määrän nopea kasvu sekä tarve käyttää terveydenhuollon resursseja entistä tehokkaammin korostavat, että menetelmän tulee vastata nykyisiin ja tuleviin arvioinnin ja tuen tarpeisiin. Näiden muutosten myötä tarvitaan arviointiväline, joka tunnistaa varhaisia kehityksen poikkeamia tarkasti ja yhdenmukaisesti, huomioi kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden sekä tukee resurssien kohdentamista oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Lasten neuropsykiatristen haasteiden yleistyminen. Lasten neuropsykiatristen haasteiden (esim. autismikirjo, ADHD) esiintyvyys on kasvanut merkittävästi tällä vuosituhannella. Esimerkiksi ADHD-diagnoosien yleisyys erityisesti alle 12-vuotiailla on kaksinkertaistunut lyhyellä aikavälillä vuodesta 2015 vuoteen 2020 (Westman ym., 2025, ks. myös Auro ym., 2024). Samanlainen suunta on nähtävissä autismikirjon diagnoosien kasvussa (Jensen de López & Thirup Møller, 2024). Tämä trendi vahvistaa tarvetta ajantasaistaa varhaisten kehityshaasteiden tunnistamista tukevia arviointimenetelmiä ja kehittää niitä vastaamaan nykyisiä haasteita.
Monikielisten perheiden määrän kasvu. Äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvien määrä on kuusinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta ja on nyt jo lähes 11% väestöstä (Tilastokeskus, 2025). Arviointimenetelmissä on tärkeää huomioida kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden vaikutukset. LENE2:ssa tullaan kiinnittämään erityistä huomiota kielellisten taitojen arvioinnin soveltuvuuteen monikielisille lapsille. Kuvituksen ja käsitteistön kulttuurisensitiivinen tarkastelu on osa uudistusta.
Terveydenhuollon resurssien käyttäminen ja kohdentaminen. Varhaisen tuen merkitys on tunnistettu, mutta valtakunnallisesti yhtenäiset, tutkimusperustaiset arviointi- ja tukipolut puuttuvat edelleen. Hoitopolut ja tiedonsiirto vaihtelevat alueittain, mikä heikentää neuvolassa tehtyjen arviointien järjestelmällistä hyödyntämistä yksilöllisen tuen ohjauksessa.
Keräämämme aineisto (Niilo Mäki Instituutti, 2025) osoittaa, että esitietojen keräämisen ja siirtämisen käytännöissä on laajaa vaihtelua. Lomakkeiden muodot, sisällöt ja ajankohta vaihtelevat, mikä vaikuttaa tietojen hyödynnettävyyteen. Tuoreet tulokset (Helenius, 2025) vahvistavat, että esitietolomakkeet tukevat asiakaslähtöisyyttä ja arviointia, mutta edellyttävät valtakunnallisesti selkeämpiä käytäntöjä, teknisesti toimivaa järjestelmää ja sisällöllistä kehittämistä.
Toinen keskeinen kehittämistarve liittyy LENE-arvioinnin jälkeisiin jatkotoimenpiteisiin. Kehityksessä havaittuja ongelmia tulisi aina varmentaa tarkemmilla tutkimuksilla (Mäki ym., 2017), mutta resursseja voidaan kohdentaa tehokkaammin joustavan kehitysseurannan mallilla (Valtonen, 2009), jossa seurantaa kevennetään tavanomaisesti kehittyvillä lapsilla nelivuotistarkastuksen jälkeen. Malli on ajoittain käytössä joillain alueilla (esim. Oma Hame ja Soite), mutta sen hyödyntäminen ei ole valtakunnallisesti systemaattista eikä sen toimivuutta ole vielä tutkittu järjestelmällisesti.
Kolmanneksi, LENE-menetelmän arviointikriteereissä on terveydenhoitajien antaman palautteen (Niilo Mäki Instituutti, 2024) mukaan tulkinnanvaraisuutta erityisesti lievän ja selvän kehityshaasteen välillä. Kriteerien selkeyttäminen auttaa erottamaan, milloin kehitystä on syytä arvioida tarkemmin esimerkiksi erikoissairaanhoidossa ja milloin riittää, että kehitystä seurataan ikäkausitarkastuksissa.
Jotta lapsen tarvitsemaa tukea voidaan terveydenhuollon lisäksi toteuttaa varhaiskasvatuksen ja kodin arjessa, tarvitaan selkeä ja saavutettava palvelu, jossa on ohjattu tyypillisimpien kehityksellisten taitojen harjoittelua. Tällä hetkellä tieto vaikuttaviksi todetuista menetelmistä on kuitenkin hajallaan ja vaikeasti löydettävissä.
LENE 2 -hanke
Edellä kuvattujen kehittämistarpeiden pohjalta Niilo Mäki Instituutti haluaa uudistaa yhdessä laajan asiantuntijaverkoston kanssa LENE-menetelmän (Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio) vastaamaan 2020-luvun lapsiperheiden ja neuvolatyön tarpeita. LENE2-hankkeen tavoitteena on parantaa oppimisen valmiuksien ja kehityksellisten pulmien varhaista tunnistamista, selkeyttää arviointia, edistää monikielisten ja kulttuurisesti monimuotoisten lasten huomioimista arvioinnissa sekä vahvistaa hoitopolkua tukevia suosituksia. Tavoitteena on, että jokainen lapsi saa oikea-aikaisesti tukea kehitykseensä – riippumatta kielestä, kulttuuritaustasta tai asuinpaikasta. LENE-menetelmä uudistetaan kolmella virallisella kotimaisella kielellä (suomi, ruotsi, pohjoissaame).
Kuvassa 1 esitetään kokonaishankkeen keskeiset osahankkeet: 1) LENE-menetelmän sisältöjen uudistaminen, 2) tiedonsiirron yhtenäistäminen ja tehostaminen varhaiskasvatuksen, huoltajien ja neuvolan välillä sekä 3) hoitopolun tukeminen LENE-arvioinnin jälkeen. Haemme kuhunkin osahankkeeseen ulkopuolista rahoitusta eri säätiöiltä ja muilta rahoittajilta.
Kuva 1. LENE 2 -uudistamishanke. Keskeiset kehittämis- ja tutkimusteemat on merkitty punaisella värillä.
LENE-menetelmän sisältöjen uudistaminen
LENE2:ssa uudistetaan erityisesti osioita, jotka liittyvät neuropsykiatristen oireiden, kielellisten vaikeuksien ja oppimisvalmiuksien puutteiden seulontaan. Myös validointitutkimuksessa keskitytään erityisesti uudistettuihin osioihin. Muut osiot on todettu luotettaviksi jo aiemmissa tutkimuksissa (Bamberg, 2020; Mustonen ym., 2000; Pakarinen ym., 2016; THL, 2010; Valtonen ym., 2000, 2004, 2007, 2009). Sisällöllisessä uudistamisessa keskitytään seuraavassa kuvattuihin osa-alueisiin:
● Neuropsykiatristen haasteiden seulonta
LENE 2 huomioi laajemmin tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja vuorovaikutuksen haasteita ja tukee ADHD- ja autismikirjon riskien varhaista tunnistamista ja tukeen ohjautumista. Menetelmään sisältyviä tehtäviä ja kysymyksiä hiotaan yhdessä aiheeseen perehtyneiden asiantuntijoiden kanssa siten, että niissä huomioidaan uusin tietämys ja suositukset neuropsykiatristen haasteiden tunnistamisesta.
● Oppimisvalmiudet näkyväksi
LENE 2:ssa laajennetaan erityisesti lukivalmiuksia ja matemaattisia valmiuksia koskevien osa-alueiden arviointia. Tämä tukee oppimisen vaikeuksien varhaista tunnistamista, ennaltaehkäisyä ja tuen oikea-aikaista suunnittelua jo ennen kouluikää.
● Kulttuurisensitiivisyyden ja saavutettavuuden parantaminen
LENE2:ssa kiinnitetään erityistä huomiota kielellisten taitojen arvioinnin soveltuvuuteen monikielisille lapsille. Materiaalit laaditaan helposti ymmärrettävään muotoon, ja arvioinnin tueksi tarjotaan visuaalista tukea sekä selkokielistä ohjeistusta. Kuvituksen ja käsitteistön kulttuurisensitiivinen tarkastelu on osa uudistusta.
● Monikielisyyden huomioiminen
Uudistuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota monikielisten lasten arvioinnin luotettavuuteen ja arviointimateriaalin ja -kriteerien kulttuurisensitiivisyyteen.
● Kriteerien selkeyttäminen
Arviointikriteerit päivitetään tutkimusnäytön pohjalta, ja tulkintaa helpotetaan selkein esimerkein. Selkeät kriteerit tukevat arvioinnin yhdenmukaisuutta ja luotettavuutta, mikä puolestaan tehostaa varhaista tunnistamista ja selkeyttää hoitopolkua.
● Uudistaminen kolmella virallisella kotimaisella kielellä
Kaikki LENE 2 -materiaalit julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja pohjoissaameksi yhteistyössä alan kieliasiantuntijoiden kanssa.
Yhteistyön ja tiedonkulun vahvistaminen
Arviointikokonaisuus toimii parhaiten, kun tiedonsiirto toimii sujuvasti varhaiskasvatuksen, kodin ja neuvolan välillä. Tiedonsiirtolomakkeet sisältävät sekä huoltajien ja varhaiskasvatuksen tuottamaa tietoa neuvolaan (esitietolomakkeet) että neuvolasta takaisin kotiin ja varhaiskasvatukseen annettavaa palautetta ja ohjeita. Näin tieto kulkee molempiin suuntiin ja tukee lapsen taitojen vahvistamista arjessa.
- Varhaiskasvatuksen ja perheiden havainnot otetaan systemaattisesti mukaan Lene2 arviointiin. Hankkeessa kerätään tietoa eri hyvinvointialueilla käytössä olevista lomakkeista ja niiden toimivuudesta. Saadun tiedon pohjalta hankkeessa tuotetaan yhtenäiset, sähköiset esitietolomakkeet huoltajia ja varhaiskasvatusta varten, mikä parantaa tiedon laatua ja systematisoi ikäkausitarkastuksiin valmistautumista. Lomakkeissa huomioidaan entistä paremmin ne kehityksen osa-alueet, joita neuvolassa arvioidaan. Näin arjesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää arvioinnin painopisteiden valinnassa ja arvioinnissa voidaan keskittyä niihin osa-alueisiin, joista on esitietojen perusteella herännyt huolta.
- Tiedonsiirron toimintamallit yhtenäistetään. Tavoitteena on, että tieto varhaiskasvatuksesta ja kotoa saadaan neuvolaan sähköisesti ennen ikäkausitarkastusta ja voidaan hyödyntää tarkastuksessa ja sen painopisteissä.
- LENE2-arviosta annetaan palautteet sekä vanhemmille että varhaiskasvatukseen, sisältäen konkreettisia ohjeita siitä, miten taitoja voidaan tukea lapsen arjessa kotona ja varhaiskasvatuksessa (ks. tukisivusto). Tiedonsiirtoa varten kehitetään lomake, jossa huomioidaan LENE-arvioinnin osa-alueet saavutettavalla tavalla.
Hoitopolkua tukevat linjaukset ja materiaali
- Joustavan kehitysseurannan mallin edistäminen ja systemaattinen käyttöönotto valtakunnallisesti. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta mallista ja seurata sen käyttöönottoa ja vaikuttavuutta. Hankkeessa myös tutkitaan, miten LENE-arvioinnin tulokset yhdistettynä muuhun rekisteritietoon palvelisivat jatkotutkimuksiin ja tukeen ohjautumista siten, että tuki kohdentuu niihin lapsiin, joilla on aito riski kehityksen ongelmiin (väitöskirjatutkimus). Oikein ja laajasti toteutettuna malli parantaa merkittävästi mahdollisuuksia tunnistaa varhain ne lapset, jotka tarvitsevat nopeimmin ja eniten erityistä tukea kehityksessään.
- LENE-arvioinnin tuloksia käytetään yhteisenä perustana perusterveydenhuollon, perheiden, varhaiskasvatuksen ja erityispalveluiden välisessä yhteistyössä. LENE2:n kriteerejä ja tulkintaohjeita selkeytetään niin, että ne ohjaavat entistä selkeämmin jatkotoimia.
- Pieni osa lapsista ohjautuu ikäkausitarkastusten yhteydessä erikoissairaanhoitoon, mutta suuri osa suositelluista tukitoimista toteutuu arjessa – varhaiskasvatuksessa ja kotona. Tieto arjen tukitoimista on kuitenkin hajallaan, mikä voi heikentää toimenpiteiden toteutumista. Tämän vuoksi hankkeessa rakennetaan tukisivusto, joka kokoaa tutkimusperustaisia, helposti sovellettavia tukikeinoja varhaiskasvatuksen henkilöstölle ja huoltajille. Neuvolassa ohjataan vanhempia verkkosivuston käyttöön.
Tutkimus- ja pilotointivaiheiden aikataulu
Kehitys- ja tutkimustyö etenee vaiheittain (ks. Kuva 2). Työ LENE-menetelmän sisällölliseen uudistamiseen on aloitettu. Vuonna 2024 toteutettiin LENE-menetelmää käyttäville terveydenhoitajille suunnattu käyttäjäkysely, jonka avulla kartoitettiin keskeisiä kehittämistarpeita. Yhteistyö STM:n ja THL:n suuntaan on avattu kommentoimalla neuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tulossa olevaa lakiuudistusta ja pitämällä yhteinen palaveri koskien ko. lainsäädännön muutosta ja LENE:n kehittämistyötä. Vuoden 2025 aikana kehittämisen tueksi on koottu noin 50 asiantuntijan moniammatillinen työryhmä eri teemaryhmiin (ks. Yhteistyöverkosto). Asiantuntijatyöryhmät on jaettu seuraavasti: neuvola, varhaiskasvatus, kehityksen teemaryhmät (motoriikka, kieli, S2, monikulttuurisuus, tarkkaavuus, neuropsykiatriset kysymykset). Ryhmät pohtivat ja ehdottavat merkityksellisinä pitämiään muokkauksia menetelmään. Tavoitteena on, että sisällöllinen uudistustyö on valmiina pilotointia varten alkuvuonna 2026.
Jatkossa kehitystyö etenee siten, että ensimmäiseksi keskitytään LENE-menetelmän sisältöjen uudistamiseen sekä esitietolomakkeiden yhtenäistämiseen. Uudistetut LENE-sisällöt otetaan käyttöön porrastetussa pilotissa Pirkanmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueilla, joiden edustajat ovat olleet mukana asiantuntijatyöryhmässä ja sitoutuneet pilotointiin. Pilotin tavoitteena on osoittaa, että uusi versio on käytettävyydeltään parempi, ajankäytöltään tehokkaampi ja kliinisesti hyödyllisempi kuin edellinen. Pilottitutkimukseen (2026) osallistuvat laajaa 4-vuotistarkastusta tekevät terveydenhoitajat ja neuvolalääkärit (arviolta n = 50) sekä tarkastuksiin tulevat lapset ja perheet (arviolta n = 400). Ammattilaisilta kerätään tietoa kyselyiden ja teemahaastattelujen avulla. Perheiltä ja varhaiskasvatuksesta kertyvät esitiedot ja palaute analysoidaan osana tiedonkulun vaikuttavuutta. Samalla perheiltä kerätään tutkimusluvat seuraavan vuoden validointitutkimusta varten. Pilotin tulokset ohjaavat välittömiä parannuksia: tehtävien ohjeistusta, kriteerien raja-arvoja, lomakkeiden rakennetta ja palautepohjia hiotaan pilottitutkimuksen tulosten perusteella. Lopputuloksena neuvolan arviointi tehostuu, kriteerien tulkinta yhdenmukaistuu ja kaksisuuntainen tiedonkulku tukee perheiden arjessa tapahtuvaa tukea – valmiina skaalaukseen koko maahan. Järjestelmätasolla tarkoituksenmukaisemmat lähetteet keventävät erikoissairaanhoidon kuormaa ja parantavat kustannus–hyötysuhdetta.
Vuoden 2026 aikana aloitetaan myös rekisteritutkimus, jossa selvitetään, millaiset lisätiedot LENE-menetelmän lisäksi ohjaavat parhaaseen mahdolliseen luotettavuuteen kehitysriskien ennakoinnissa. Väitöskirjatyönä (lastentautien erikoislääkäri Tom Sundell) vuosina 2026-2028 toteutettavassa tutkimuksessa huomioidaan erityisesti monikielisten lasten arviointiin liittyvät erityiskysymykset alueella, jossa on merkittävä määrä monikielisiä perheitä (Vantaan ja Keravan hyvinvointialue). Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään erityisesti hoitopolkujen suunnittelussa niin, että lapsesta kerättyä kehitystietoa voidaan hyödyntää lisätutkimuksiin ja tukeen ohjattaessa.
Vuoden 2027 aikana keskitytään LENE-menetelmän ekologisen validiteetin tutkimukseen, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan menetelmän kykyyn tuottaa tuloksia, jotka vastaavat arjen havaintoja. Tutkimuksessa verrataan LENE2:n tuloksia huoltajien ja varhaiskasvatuksen antamiin esitietoihin lapsen kehityksestä. Aineisto koostuu kahden hyvinvointialueen (Hyvaks ja Pirha) kertyneestä pilottiaineistosta (n = noin 400). LENE2:n uudistettuja osioita verrataan edellisen testiversion osioihin tehtävävaliditeetin näkökulmasta. Lisäksi kerätään ammattilaisten (terveydenhoitajien ja neuvolalääkäreiden) palautetta menetelmän erottelukyvystä erityisesti uudistettujen osioiden suhteen. Perheiden näkökulmaa tutkitaan kyselytutkimuksella, jossa huoltajia pyydetään kertomaan huomioitaan neuvola-arvioinnin toteutuksesta, tuloksista ja palautteesta. Kyselyn avulla kartoitetaan, jäsentääkö arviointi ja siitä saatu palaute kokonaiskuvaa lapsen kehityksestä ja toisaalta jääkö jotain lapsen hyvinvoinnin tai kehityksen kannalta olennaista puuttumaan.
Pilotti- ja validointitutkimuksen tulosten pohjalta LENE2-menetelmä päivitetään ja viimeistellään käyttöön vuoden 2028 aikana. Uudistettu menetelmä sisältää ajantasaiset, suomalaisilta lapsilta kerätyt normit, päivitetyt arviointiosiot (mm. oppimisvalmiudet ja neuropsykiatristen oireiden varhaiset merkit), monikielisyyden huomioivat ohjeet sekä sähköiset tiedonsiirtolomakkeet kodin, varhaiskasvatuksen ja neuvolan väliseen yhteistyöhön. Lisäksi menetelmään sisällytetään selkeät palaute- ja ohjauskäytännöt vanhemmille ja varhaiskasvatukselle sekä digitaaliset tukimateriaalit. Vuoden 2029 luodaan kerätyn arviointitiedon sekä rekisteritutkimuksen tulosten perusteella suositukset arvioinnin ja tuen polusta, jossa olemassa olevaa tietoa hyödynnetään mahdollisimman resurssiviisaasti. Suosituksen tavoitteena on tehostaa joustavan kehitysseurannan mallin käyttöönottoa niin, että jatkoarviointiin ja tukeen ohjautuvat ne lapset, joilla on todennettu riski kehityksen haasteisiin. Rekisteritutkimuksen tuloksia hyödynnetään myös sisällyttämällä LENE2:n käsikirjaan osio, jossa tarkennetaan lisätutkimuksiin ja tukeen ohjaamista LENE2:n ja muun olennaisen lisätiedon perusteella. Vuosien 2027 – 2029 aikana luodaan varhaiskasvatuksen ammattilaisille sekä lasten huoltajille suunnattu tukisivusto, joka sisältää tietoa kehityksen haasteista ja tukemisesta. Sivustolle kootaan nyt hajallaan oleva tieto tutkimuksellisesti perustelluista kehityksen tukemisen keinoista, jotka soveltuvat arjessa toteutettaviksi. Tavoitteena on, että suositus ja tukisivusto palvelevat oikea-aikaista kehityksen haasteiden tunnistamista ja varhaista tukea. Kokonaisuudella on potentiaali säästää huomattavasti resursseja lisätutkimuksilta ja korjaavilta tukitoimilta.
Kuva 2. LENE2-hankkeen aikataulusuunnitelma Gantt-kaaviona.
Pitkäaikaistavoitteet
Kun LENE2-menetelmä on otettu laajemmin käyttöön, haetaan myöhemmin rahoitusta, jonka avulla toteutetaan vuosina 2030 – 2033 valtakunnallinen seurantatutkimus. Tutkimuksessa arvioidaan LENE2-menetelmän, uudistettujen esitietolomakkeiden sekä joustavan kehittyseurannan mallin vaikuttavuutta kehityshaasteiden tunnistamiseen sekä tukeen ohjautumiseen. Neuvolaikäisiä lapsia seurataan laajasta ikäkausitarkastuksesta (4-vuotiaasta) kouluikään saakka. Tutkimus koostuu sekä samanaikais- että ennustevaliditeetin tutkimuksista: esitietoja ja LENE2:n tuloksia verrataan samanaikaisesti muilla validoiduilla menetelmillä (LUKIVA, Pikku-Kesky, Nepsy-II) saatuihin tuloksiin erityisesti uudistettujen osioiden eli oppimisvalmiuksien, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen sekä kielellisten taitojen arvioinnin osalta. Ennustevaliditeettia tutkitaan keräämällä samoilta lapsilta kouluikäisenä tietoa siitä, miten heidän kielelliset taitonsa, oppimisensa (lukeminen, kirjoittaminen ja matemaattiset perustaidot) sekä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen taitonsa näyttäytyvät ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla. Menetelmän käytettävyyttä monikielisten lasten arvioinnissa tutkitaan selvittämällä, miten neuvolan ammattilaiset kokevat menetelmän ohjeistuksen ja tulkinnan monikielisten perheiden osalta, mutta myös seuraamalla perheiden ohjautumista terveydenhuollon palveluihin sekä tutkimalla LENE2-menetelmän ennustekykyä kouluiän kehityshaasteiden ennakoimisessa.
Menetelmän kustannustehokkuutta tutkitaan vertaamalla arviointiin käytettyjä resursseja saavutettuihin hyötyihin, kuten kehityshaasteiden varhaisempaan tunnistamiseen, jatkotutkimuksiin ohjautuvien lasten määrään sekä korjaavien ja intensiivisten tukitoimien tarpeen vähenemiseen. Kustannus–hyötyanalyysin avulla voidaan arvioida, kuinka paljon LENE2 vähentää raskaampien palveluiden käyttöä ja millä tavoin se tukee palvelujärjestelmän resurssiviisautta.
Joustavan kehitysseurannan mallin käyttöönottoa tutkitaan seuraamalla, miten eri hyvinvointialueet omaksuvat mallin osaksi neuvolatyön käytäntöjä. Tarkastelun kohteena on mallin vaikutus ammattilaisten työtapoihin sekä lasten ohjautumiseen tuen palveluihin. Lisäksi arvioidaan, miten mallin käyttöönotto vaikuttaa perheiden kokemuksiin tuen sujuvuudesta ja jatkuvuudesta.
Seurantatutkimuksen tuloksia hyödynnetään LENE2-menetelmän päivitetyssä versiossa, joka on tavoitteena julkaista vuonna 2034.
Yhteistyöverkosto
LENE2 on kehityshanke, joka yhdistää tutkimuksen, palvelujärjestelmän kehittämisen ja lapsiperheiden hyvinvoinnin. Sen tavoitteena on ajantasainen ja saavutettava arviointityökalu kaikille hyvinvointialueille. Kehitystyötä tehdään yhteistyössä THL:n, Yliopistojen, Valteri-koulujen, Hyvinvointialueiden, neuvola- ja varhaiskasvatusverkostojen sekä asiantuntijasäätiöiden kanssa.
Ohjausryhmä, sisällöllinen kokonaisvastuu hankkeesta:
Riikka Heikkilä, PsT, hankevastaava, Niilo Mäki Instituutti
Timo Ahonen, professori (kehityspsykologia) emeritus
Riitta Valtonen, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi, Lenen alkuperäinen kehittäjä
Liisa Klenberg, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi
Tom Sundell, lastentautien erikoislääkäri, väitöskirjatutkija
Asko Tolvanen, professori (tilastotiede), Jyväskylän yliopisto
Asiantuntijatyöryhmät:
Yli 50 alan johtavan asiantuntijan moniammatillinen työryhmä jakautuneena eri teemaryhmiin: autismi, kielen kehitys, motoriikka, oppimisvalmiudet, tarkkaavuus, itsesäätely, hahmottaminen ja eri kieli. Asiantuntijajoukkoon kuuluu lastenneurologian, lastenpsykiatrian, terveydenhoidon, neuropsykologian, puheterapian, toimintaterapian, varhaiskasvatuksen, kielitieteen ja tilastotieteen huippuasiantuntijoita muun muassa Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista, HUS:sta, Valterista, THL:stä sekä hyvinvointialueilta (Hyvaks, Pirha, ja VAKE).
Väitöskirjatutkimuksen ohjaus: Lastenneurologian professori Leena Haataja ja LT, lastenneurologian erikoislääkäri, Tuuli Immonen, HUS/Helsingin yliopisto ja LT, lastentautien erikoislääkäri Markus Leskinen
Suosittelijat:
Terveydenhoitajaliitto
Rahoitus
LENE 2 -uudistus luo pohjan valtakunnallisesti hyödynnettävälle, järjestelmälliselle ja monikieliselle kehitysseurannan mallille. Se tukee lasten hyvinvointia, perheiden arkea ja palvelujärjestelmän oikea-aikaista resurssien kohdentamista. Tämän tutkimusperustaisen, vaikuttavaan ja monivuotiseen kehittämistyön tarkoitus on tukea neuvoloiden työtä sekä lasten tasa-arvoista kehitystä. Työ on alkanut Niilo Mäki -säätiön omalla rahoituksella. Koska kehittämistyö edellyttää monivuotista työskentelyä moniammatillisesti, olemme hakeneet tai haemme jatkossa rahoitusta muun muassa Yrjö Jahnssonin säätiöltä, Aatos Erkon säätiöltä, Alli Paasikiven säätiöltä, Arvo Ylpön säätiöltä, Itlalta ja Suomen Akatemialta. Toivomme, että säätiöt ja muut rahoittajat lähtevät yhteistyössä tukemaan tätä kansallisesti vaikuttavaa hanketta.
LENE2-hanke on kansallisesti merkittävä kehitys- ja tutkimushanke. Esimerkiksi Terveydenhoitajaliitto on suositellut LENE2-hankkeen rahoittamista, koska näkee, että LENE-menetelmän uudistaminen ja ajantasaistaminen on tarpeellista muun muassa neuropsykiatristen oireiden ja monikulttuurisuuden kasvun myötä. Tarve on myös digitaalisille lomakekäytännöille sekä selkeämmille ohjeille tulkintaan ja hoitoonohjaukseen.
Rahoitus mahdollistaa:
● menetelmän sisällön ja kuvitusten uudistamisen
● uusien esitieto- ja tiedonsiirtolomakkeiden kehittämisen ja pilotoinnin
● viiteaineiston keruun ja tilastollisen analyysin
● tukisivuston rakentamisen vanhemmille ja varhaiskasvatukselle
● tutkimusperustaisen vaikuttavuuden arvioinnin ja kansallisen vaikuttavuuden kehittämisen
● viestinnän ja verkkokoulutuksen luomisen LENE2:n käyttöönottoon liittyen
Toivomme, että tämän tutkimussuunnitelman pohjalta eri säätiöt näkevät LENE 2 -hankkeen laajan yhteiskunnallisen merkityksen ja tukevat sen tutkimus- ja kehitystyötä. LENE on osa suomalaisen lastenneuvolajärjestelmän vahvuutta – järjestelmää, jota on pidetty keskeisenä suomalaisena innovaationa. Sen kehittämisestä ja toimintaedellytyksistä huolehtiminen, etenkin lasten kehitysseurannan laadussa, on yhteiskuntamme tärkeä tehtävä.
Lähdeluettelo
Auro, K., Holopainen, I., Perola, M., Havulinna, A. S., & Raevuori, A. (2024). Attention-deficit/hyperactivity disorder diagnoses in Finland during the COVID-19 pandemic. JAMA Network Open, 7(6), e2418204.
Bamberg, H. K. (2020). Tunne-elämän ongelmien ennustaminen neurologisen seula-arvion (Lene) avulla leikki-iässä [Opinnäytetyö]. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.
Helenius, H. (2025). Neuvolan terveydenhoitajien kokemuksia digitaalisten esitietolomakkeiden käytön vaikutuksista työhön [Opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. Pirkanmaan hyvinvointialue / Hämeen ammattikorkeakoulu.
Jensen de López, K. M., & Thirup Møller, H. (2024). Prevalence of autism in Scandinavian countries and Nordic countries. Neuropsychiatric Disease and Treatment, 1597–1612. https://doi.org/10.2147/NDT.S466081
Mustonen, K., Valtonen, R., & Ahonen, T. (2000). Lene – leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä lastenneuvoloille. Suomen Lääkärilehti, 55(9), 953–956.
Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Koponen, P., Ovaskainen, M.-L., Sippola, R., Virtanen, S., Laatikainen, T., & LATE-työryhmä (toim.). (2010). Lasten terveys – LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä (THL Raportti 2/2010). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Mäki, P., Wikström, K., Hakulinen, T., & Laatikainen, T. (toim.). (2017). Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa: Menetelmäkäsikirja (Opas 14, 4. uud. p.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Niilo Mäki Instituutti. (2024). Yhteenveto Lene-käyttäjäkyselystä terveydenhoitajille ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle [Sisäinen raportti]. Niilo Mäki Instituutti.
Niilo Mäki-institutet. (2024). Sammanställning av användarenkät om Lene-metoden till hälsovårdare och småbarnspedagoger [Intern rapport]. Niilo Mäki-institutet.
Niilo Mäki Instituutti. (2025). Esitietojen keräämisen ja siirtämisen käytännöt hyvinvointialueilla: Kartoitus 2025 [Sisäinen raportti]. Niilo Mäki Instituutti.
Pakarinen, A., Liuksila, P.-R., Aromaa, M., Hautala, L., Kallio, H., Sillanpää, M., & Salanterä, S. (2016). Neurologisen kehityksen ongelmat ja niiden arviointi Lene-menetelmällä neuvoloissa. Hoitotiede, 28(1), 3–16.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2016). Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa: Menetelmäkäsikirja. THL.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2023, 7. joulukuuta). NEUKO-tietokanta. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-lastenneuvola/neuko-tietokanta
Tilastokeskus. (2025, huhtikuu 4). Vieraskielisten määrä ylitti 600 000 henkilön rajan vuoden 2024 aikana (Väestörakenne – tiedote). https://stat.fi/julkaisu/cm1jg8tr20lco07vwvoif9s6i
Valtonen, R., Mustonen, K., & Ahonen, T. (2000). Leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä (Lene) lastenneuvoloille. Suomen Lääkärilehti, 55(9), 953–956.
Valtonen, R., Ahonen, T., & Lyytinen, P. (2004). Lapsen kehityksen seuranta neuvolassa Lene-menetelmällä. Suomen Lääkärilehti, 59(38), 3485–3489.
Valtonen, R., Mustonen, H., & Ahonen, T. (2007). Lene-arvio apuna 1. luokalla ilmenevien oppimisvaikeuksien ennakoinnissa. Suomen Lääkärilehti, 62(25–31), 2759–2763.
Valtonen, R., Mustonen, K., & työryhmä. (2007). LENE: Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (uud. p.). Niilo Mäki Instituutti.
Valtonen, R. (2009). Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla: Kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutumiseen [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. Jyväskylän yliopisto.
Westman, E., Prami, T., Kallio, A., Iso-Mustajärvi, I., Jukka, J., Raittinen, P., … Leppämäki, S. (2025). Increase in occurrence of attention deficit hyperactivity disorder differs by age group and gender—Finnish nationwide register study. Brain and Behavior, 15(1), e70253. https://doi.org/10.1002/brb3.70253