Osa 4. Matematiikka – oppiiko kaikki lopulta laskemaan?

Aino Elomäki: Tämä on Niilo Mäki Instituutin Osaamisen lukot, oppimisen avaimet -podcast sarja. Sarjassa käsitellään oppimisvaikeuksia ja etsitään niihin apua ja tukea. Tarkoituksena on tuoda etenkin vanhemmille helposti lähestyttävää ja selkeää tutkimustietoa oppimisvaikeuksista.

Aino: Heippa ja tervetuloa tänne Niilo Mäki Instituutin oppimisvaikeus-podcastiin. Tänään me puhutaan matematiikan oppimisesta ja sen vaikeuksista. Minun nimi on Aino Elomäki, ja olen psykologi ja toimittaja. Matikka on toisten lemppariaine ja toisten kauhu. Tässä jaksossa selviää, miten matikka-ahdistus liittyy oppimisen vaikeuteen sekä miten vanhempi voi saada lapsen innostumaan matikasta, vaikka se olisikin alun perin aika vaikeaa. Lisäksi kuullaan, onko olemassa ihmisiä, jotka ei vaan kerta kaikkiaan opi matikkaa. Vieraana ja asiantuntijana meillä on tänään Jonna Salminen, joka toimii erityisopettajana Jyväskylän Puistokadun päiväkoti-koulussa, Jonna on tehnyt väitöskirjan varhaisten matematiikan taitojen kehityksestä sekä siitä, miten niitä voisi tukea. Tervetuloa.

Jonna Salminen: Kiitos.

Aino: Jonna, mitä se oikein tarkoittaa, että jollakulla on matematiikan oppimisen vaikeus?

Jonna: Virallisen määritelmän mukaan matematiikan oppimisvaikeuksissa tarkoitetaan sitä, että lapsella tai nuorella on vaikeuksia ihan peruslaskutaitotasolla eli yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuissa. Lisäksi voi olla vaikeuksia yhdistellä lukuja tai ymmärtää lukujen välisiä suhteita. Usein se laskeminen on hidasta, joka havaitaan ehkä ensimmäisen tai toisen kouluvuoden aikana ja lisäksi tehtävissä tapahtuu yleensä paljon virheitä.

Aino: Sanoit, että matematiikan oppimisen vaikeus näkyy nimenomaan niissä peruslaskutaidoissa, niin oppiiko kaikki ihmiset sitten kuitenkin perustaidot vai voiko olla niin vakavia vaikeuksia, että ei koskaan opi niitä?

Jonna: Itseasiassa voidaan sanoa, että varmasti kaikki lapset oppivat omalla ajallaan. Osa lapsista tarvitsee enemmän harjoitusta ja enemmän aikaa. Jokainen lapsi pystyy laskemaan yhteen-, vähennys-, kerto-, ja jakolaskuja, joilla tarkoitetaan peruslaskutaitoja. Mutta useimmiten heillä, joilla on vaikeuksia, se laskemisen tapa on hyvin alkeellinen. Eli heillä on tapana varmistaa, että jokainen yhteen laskettava on laskettu kertaalleen ja sitten niitä aletaan summaamaan, joka tarkoittaa sitä, että se laskeminen, sen määrän ja summan laskeminen on hidasta, ja siinä tapahtuu usein virheitä.

Aino: Eli ne taidot tulevat jossakin vaiheessa, kun harjoittelee tarpeeksi, mutta se ei ole semmoista niin sujuvaa ja onnistu automaattisesti kuin ehkä toisilla. Mistä nämä matematiikan vaikeudet sitten oikein johtuvat?

Jonna: Matematiikan oppimisen vaikeuksista puhutaan nimenomaan monikossa. Eli ei ole yhdenlaista vaikeutta. Ne vaikeudet voi johtua monista syistä, esimerkiksi biologisista tekijöistä, voi olla joitakin geenivirheitä olemassa tai voi olla aivojen rakenteellisia poikkeamia tai voi olla syntynyt joitakin vaurioita, jotka johtavat siihen vaikeuteen. Sitten voi olla ihan ympäristöstä johtuvia tekijöitä, eli lapsi ei ole pystynyt samaan semmoista perusturvaa, ravitsemusta tai huolenpitoa, hänellä saattaa olla traumaattisia kokemuksia, jotka täysin blokkaavat mahdollisuuden oppia ja havainnoida elämää oman elämän ympärillä. Tai sitten lapsi ei ole saanut sellaisia kokemuksia siitä matemaattisuudesta tai numeerisesta ympäristöstä. Hänelle ei ole tarjottu kokemuksia siitä.

Aino: Miten lapselle voi tarjota niitä mahdollisuuksia numeeristen taitojen opetteluun tai niistä kiinnostumiseen?

Jonna: Voidaan tarjota hyvinkin monella tavalla. Ihan jos konkreettisesti ajatellaan lapsen kanssa ulkoilua, puistossa käyntiä, retkellä käyntiä, kaupassa käyntiä, niin joka puolella ympäristössä voidaan havaita rytmejä, samankaltaisuuksia, erilaisuuksia, pituuksia, korkeuksia, erilaisia numeromerkkejä, erilaisia määriä. Me usein ymmärretään se, että me kiinnitetään huomiota kirjaimiin tai teksteihin ja yritetään niitä selvittää vaikka bussimatkalla, mutta ihan yhtälailla olisi tärkeä altistaa lasta matemaattiseen maailmaan jos voisi näin sanoa, elikkä kiinnittämään huomiota määrin ja numeerisiin asioihin ympäristössä.

Aino: Tuleeko sinulle mieleen jotakin muita semmoisia ennusmerkkejä tai joitakin arjen asioita, joihin vanhemmat voisivat kiinnittää huomiota ja ehkä huomata, että lapsella saattaisi olla jonkinlaisia pulmia matematiikassa?  

Jonna: En haluaisi sillä tavalla säikäyttää ketään siinä varhaisessa kehitysvaiheessa, kun lasta havainnoidaan tai lapsen kanssa keskustellaan asioista. Mutta ehkä sanoisin muutaman tärkeän asian, mitä kannattaisi seurata: eli tuottaako lapsi, onko lapsi kiinnostunut siitä numeerisesta ympäristöstä, tuottaako hän määriä, kiinnittääkö hän itse spontaanisti huomiota rytmiin, lukumääriin tai ympäristössä oleviin matemaattisiin asioihin. Jos lapsi tuottaa näitä, niin hän on selkeästi kiinnostunut niistä asioista ja aikuinen voi silloin myös jalostaa sitä ajattelua aina eteenpäin. Mutta tässä kohtaa, kun lapsi ei tuota niitä, niin aikuinenkaan ei tule tarjonneeksi niitä, koska se on ihan luonnollista. Vanhempi vastaa sen lapsen vuorovaikutukseen. Mutta se on ensimmäinen ehkä semmoinen merkki, joka pitäisi hoksata, että voisi vanhempi itse siinä kohtaa tarjota ja vähän kysellä, että huomaatko ja kuinka monta tai tuotko minulle tietyn määrän tai voisitko laittaa pöytään tietyn määrän lautasia tai meille on tulossa näin monta vierasta, kuinka paljon tarvitaan laseja tai että pystyykö lapsi tuomaan oikean määrän tai osaako hän itse kiinnittää huomiota siihen, esimerkiksi juuri tähän lukumäärään.

Aino: Vanhempi voi siis tarjota niitä mahdollisuuksia harjoittaa sitä taitoa ja samalla vähän siinä tarkkailla, että onko lapsi kiinnostunut ja millä tasolla ne taidot ehkä sitten ovat.

Jonna: Kyllä, ehdottomasti. Ja toinen sellainen, mitä kannattaa tehdä, jos lapsi on päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, niin lapselta kannattaa kysyä tarkkojakin kysymyksiä: kenen kanssa olet tänään leikkinyt, mitä olet tänään syönyt. Ja laittaa se lapsi ikään kuin nimeämään sieltä päivän aikana lasten nimiä tai tapahtumia ja kiinnittää huomiota siihen, että pystyykö lapsi muistamaan asioita. Niin se on hyvä merkki myöskin siitä, että jos sieltä tulee tarkkoja ilmauksia, niin silloin, kun aikaisemmin puhuttiin tästä hahmottamisen tai muistamisen tai nimeämisen tärkeydestä osana sitä matemaattisen taidon oppimista, niin näihin olisi hyvä kiinnittää ehkä myös huomiota.

Aino: Joo, siinä olikin monta hyvää merkkiä. Eli voi tarkkailla ihan sitä, että kiinnittääkö lapsi huomiota lukumääriin arjessa ja sitten, jos tilaisuus tarjotaan, niin miten hän niitä hahmottaa, osuuko ne lähelle oikeaa. Sitten yleisesti se muistin tarkkailu sillä tavalla, että kyselee lapselta tarkkoja kysymyksiä esimerkiksi ja seuraa vähän, että pystyykö hän niihin vastaamaan. Matikka-ahdistus on ihan oikea tutkijoidenkin käyttämä termi ja sillä kuvataan sitä, kun joillakin ihmisillä liittyy tosi semmoisia hankalia tunteita niihin tilanteisiin, missä pitää esimerkiksi laskea tai matikan tehtäviä tehdä. Miksi juuri matematiikka on semmoinen kouluaine, joka tämmöisiä aiheuttaa?

Jonna: Itse vahvasti uskon siihen, että matematiikka oppiaineena on kumuloituva aine. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihan jokaista taitoa tarvitaan koko ajan. Eli se oppiminen täytyy mennä koko ajan eteenpäin. Sisältö vaikeutuu, lukualue laajenee, operaatiot monimutkaistuu ja lopuksi mennään ongelmanratkaisutehtäviin, joissa yhdistyy vielä myös sitten kielellisen taidon kapasiteetti siihen matemaattiseen ajatteluun. Eli se tarkoittaa sitä, että matematiikassa laskutehtävissä vaaditaan monenlaisia taitoja ja tässä aikaisemmin puhuttiin siitä muistamisesta, hahmottamisesta kielellisistä taidoista ja niin edelleen, niin ne ikään kun nivoutuu kaikki yhä enemmän, mitä pidemmälle oppiainetta opiskellaan. Jos ne kokemukset ja ne vaikeudet nimenomaan havaitaan niissä peruslaskutaidoissa, lapsen on hyvin vaikea päästä siinä oppiaineessa eteenpäin. Se alkaa välittömästi vaikuttaa siltä, että lapsi alkaa kieltäytyä, kotitehtävissä tulee vaikeuksia, siitä saattaa tulla riidanaihe kotona, lapsi kuormittuu selkeästi matematiikan tunnilla, hänen keskittymisensä saattaa vaikeutua. Loppu viimeksi on vaikea selvittää, jos ei olla ajoissa havaittu näitä vaikeuksia, on vaikea selvittää sitä, että onko lapsi valmiiksi ahdistunut aiheesta, joka vaikeuttaa oppimista vai onko oppiminen vaikeaa, joka aiheuttaa sitä ahdistusta.

Aino: Jos se matikan opiskelu ja tehtävien tekeminen jotenkin tuo aina lapselle sitten semmoisen ikävän olon ja hän on jotenkin saanut jo niitä kokemuksia, että en osaa ja en saa tästä oikeaa vastausta, niin on tavallaan helppo ymmärtää, miksi sitten lähtee ehkä välttelemään niitä tehtävientekotilanteita. Mitä vanhempi voi sitten tämmöisessä tilanteessa tehdä lasta tukeakseen, jotta se ahdistus ei pääsisi valtaamaan kaikkea?

Jonna: Ihan ensimmäisenä ottaisin yhteyttä opettajaan ja kertoisin tilanteesta kotona: miten läksyt sujuvat tai miten ne eivät suju ja siitä kokemuksesta ja lapsen tunteista hyvin avoimesti. Tarkoittaa usein sitä, että lapselle on annettu tehtäviä, jotka eivät ole hänen taitotasonsa mukaisia. Tehtävät voi olla joko liian helppoja tai tässä tapauksessa ehkä ennemmin liian vaikeita. Eli lapselle, ja kaikissa oppimisessa ylipäätään, on tärkeintä tarjota onnistumisen kokemuksia. Silloin lapsi voi tuntea pystyvänsä siihen tehtävään ratkaisun. Vain silloin hän pystyy tuntemaan kiinnostusta ja innostusta siihen aiheeseen. Eli maltettaisiin heti selvittää, millä taitotasolla lapsi on sillä hetkellä menossa. Eli me ymmärretään lukemisessa ja lukuläksyissä helposti se, että jos lapsi ei tunnista kirjaimia, hän harjoittelee kirjaimia. Jos lapsi on tavutason lukija, hänelle tarjotaan tavuja kotitehtäväksi tai hän lukee sanoja tai tarinoita jne. Matematiikassa hyvin harvoin tarjotaan niin sanottua räätälöityä läksyä. Matematiikassa ihan yhtä lailla on olemassa näitä kehitysvaiheita. On lapsia, jotka eivät tunne numeroita, lapsia, jotka eivät ymmärrä lukuja välisiä suhteita, lapsia, jotka eivät pysty operaatiotasolla vielä laskemaan. Heitä ei voi päästä tekemään, heitä ei voi laittaa tekemään sellaisia tehtäviä, joita heidän on vaikea ymmärtää. Usein joudutaan palaamaan todella paljon taaksepäin niissä taidoissa, jos on porskuteltu kovin tavoittein ja turhan kovin harjoitusmäärin eteenpäin ja lapsella ei ole vakiintunut se peruslaskutaito. Sillä aiheutetaan tosi paljon harmia koko perheelle, mutta myös sille opettajalle. Koska tiedetään kuitenkin, että lapsi ei pysty osallistumaan siihen opetukseen.

Aino: Onko siis niin, että jos havaitaan just jossakin myöhemmässä vaiheessa, että vaikeuksia on ihan näissä perustaidoissa, niin siinä ei ole silloin mitään semmoista oikopolkua, vaan sitten vaan mennään niin paljon taakse niissä taidoissa, että lapsi pystyy saamaan myös niitä semmoisia positiivisia kokemuksia ja onnistumisia?

Jonna: Ehdottomasti näin. Silloin pitää ymmärtää asettaa tavoitteeksi peruslaskutaitojen tukeminen ja sieltä lähteä hakemaan niitä onnistumisen kokemuksia ja erityisesti niitä strategioitten tukemista, kuinka lapsi tai nuori voi säästää sitä energiaa ja kapasiteettia sen tehtävän tekemiseen. Sitä ajattelua täytyy tarkasti pyrkiä ohjaamaan, jotta lapsi tai nuori oppii niitä järkeviä tapoja tehdä niitä tehtäviä.

Aino: Jos ollaan jo semmoisessa tilanteessa, että matikka-ahdistusta on olemassa ja nähtävissä, niin mitä vanhemmat vois tehdä, jotta he toisivat ilon takaisin siihen matematiikkaan ja tekisivät siitä jotenkin lapselle hauskaa tai motivoivaa?

Jonna: Usein ahdistus koulussa liittyy siihen, kun otetaan se matematiikan kirja esille. Valitettavan usein lapsella tai nuorella on sellainen käsitys, että se matematiikka asuu siinä kirjassa. Kun sitä oppiainetta opetetaan hyvin paljon sen oppikirjan kautta ja sieltä aina annetaan se tietty kotitehtävä kotiin. Ei ehkä ole vanhemman tehtävä tehdä tätä muutosta, mutta vanhempi voi kotona avata sitä matemaattisuutta hyvin paljon laajemmaksi. Eli kiinnittää siihen ympäristöön, siihen oman elämän järjestämiseen ja tavallaan niitten asioitten suhteuttamiseen sitä lapsen ja nuoren huomiota. Tekisin yhdessä, tarjoaisin apua, kertoisin, että et ole sen asian kanssa yksin. On muitakin, joilla on oppimisessa vaikeuksia. Se usein helpottaa se tieto. Kertoisin tiedon, että sinua voidaan auttaa. Me voidaan yhdessä kertoa opettajalle, että me tarvitsemme tähän apua. Ei tavallaan jätä sitä lasta yksin sen asian kanssa.

Aino: Entä jos on semmoinen tilanne, että lapsi sanoo, että en minä tarvitse tätä matematiikkaa mihinkään. Puhelimessa on minulla laskin koko ajan mukana, ja jos tulee jotakin muuta, niin sitten voin googlata, että miksi näkisin vaivaa ja opiskelisin tätä matikkaa, kun tämä on niin kauhean vaikeaa minulle. Mitä vanhempi vois tämmöisessä tilanteessa vastata?

Jonna: Tämä kuvastaa hyvin sitä tilannetta, että se matematiikka asuu siinä matikan kirjassa, ja minun täytyisi vain oppia niitä asioita mitä siellä kirjassa kysytään. Matemaattinen ajattelu, ongelmanratkaisutaito, joustava ratkaisutapojen etsiminen ja löytäminen ovat parhaimmillaan sitä oikeaa niin sanottua tavoitteen mukaista matemaattista ajattelua. Ttarvitaan loogista päättelykykyä, tarvitaan paljon taitoja tulevaisuutta varten, työelämää varten, ja oman elämän hallintaa ja järjestämistä varten.

Aino: Onko sinulla siihen jotakin vinkkejä, että miten niistä konkreettisista oppimis- tai läksytilanteista saisi jotenkin enemmän positiivisia?

Jonna: Seuraisin ilman muuta sitä lapsen läksyjen tekemistä. Ihan ensimmäinen, mitä kannattaa havainnoida on se aika. Eli läksyn tekemiseen ei saa kulua enempää aikaa kuin puolisen tuntia.  Tarkoittaa silloin sitä, että kaikkien oppiaineiden läksyt pitäisi pystyä tekemään siinä ajassa. Läksyn tehtävänä on kerrata sitä päivän aikana opittua asiaa. Seuraisin myös sitä, onko lapsi ymmärtänyt mitä on tarkoitus tehdä. Lisäksi läksyn tarkoitus on se, että lapsi itse oppii ottamaan vastuuta omista asioista ja huolehtimaan siitä, että läksyt on tehty. Vanhemman ei ole tarkoitus alkaa kotona opettamaan sitä asiaa. Tämä usein aiheuttaa riitaa. Voidaan helposti kuvitella, että vanhempi opettaa lasta luistelemaan tai laskettelemaan tai hiihtämään, ja jos lapsi lähteekin vaikkapa naapurin aikuisen kanssa sinne laskettelemaan tai hiihtämään, niin hän usein kuuntelee sitä aikuista jossain määrin paremmin ja hän keskittyy siihen tekemiseen paremmin. En lähtisi varsinaisesti opettamaan omaa lastani välttääkseni sitä riitatilannetta tai väsymystilaa. Sen vireystilan merkitys on hyvin olennainen siinä läksyjen tekemisessä. Ehkä kurkistaisin sitä aihetta, mistä on kysymys ja liittäisin sitä aihetta jotenkin siihen arkeen. Kun itse tiedän, mitä sen läksyn sisältö on, niin jollain toisella tapaa tarkistaisin sitä ymmärrystä ehkä sitten kotona.  Ulkona leikissä tai kotiaskareissa tai jossain voi sitten ikään kuin nimenomaan kiinnittää huomiota siihen aiheeseen sitten sen oppikirjan ulkopuolelta.

Aino: Voisiko se tarkoittaa vaikkapa sitä, että jos saisi jotakin matikan miinusläksyjä ja lapsi vähän niitten kanssa siellä tuskailee, niin sitten voisi jossakin eri tilanteissa vanhempi, vaikka kun katetaan ruokapöytään, niin olla silleen, että meillä on nyt tässä X määrä näitä haarukoita tai viis haarukkaa ja jos tästä otetaan kaksi pois, niin monta meille jää?

Jonna: Voi toki lähteä tekemään, tarkistamaan. Ehkä vähennyslaskuun kaikkein helpoin voisi olla jossain leikissä, vaikka Lego-palikoista, että kuinka monta tästä pitäisi ottaa pois, jos saataisiin näistä torneista saman korkuiset tai jotenkin sillä lapsen kielellä ja lapsen mielellä.

Aino: Tuo on tosi hyvä ja konkreettinen vinkki. Ajattelin myös, että se voi olla aika iso oivallus vanhemmalle, että niin läksyihin pitäisi mennä se puoli tuntia ainoastaan ja että vanhemman tehtävä ei ole opettaa. Koska varmasti monessa perheessä, jossa paljon oppimisvaikeuksia on, niin ne läksyt voi olla sellainen jokailtainen koko perheen projekti. Siitä saa kyllä semmoista suuntaa siihen, että sitten on jo hyvä hakea siihen apua ja tukea. Onko sinulla mielessä muita vinkkejä, joita vanhemmat vois hyödyntää, kun he haluavat tukea lasta, jolla on vaikeuksia matematiikan oppimisessa?

Jonna: Ehdottomasti. Lapsen kanssa kannattaa pelata erilaisia pelejä. Palapelit kehittävät nimenomaan sitä hahmottamisen taitoa. Erilaiset korttipelit, lautapelit harjoituttavat esimerkiksi lukujen luettelon taitoa, kun täytyy nopan silmämäärä yhdistää pelilaudalla liikkumiseen.  Lapsen täytyy pystyä hahmottamaan se määrä. Kenties kahdella nopealla pelattaessa hänen täytyy yhdistää kaksi määrä ja sen jälkeen liikuttaa sitä pelinappulaa siinä laudalla. Jos pelataan perinteisiä perheille hyvin yleisiä vaikkapa Uno-pelikortteja tai Skip-Boa tai mitä tahansa, lapsi voi olla jakaja ja hän laskee sitä määrää, että jokaiselle pelaajalle tulee yhtä monta korttia ja kuinka monta niitä on. Niissäkin tulee kiinnitettyä huomiota heti niihin numeromerkkeihin. Niitä voi yhdessä tarkkailla. Jos se peli tuntuu lapselleen vielä liian vaikealta, niin silloin aikuinen enemmän auttaa lasta pääsemään siihen oikean tavoitteeseen. Ehdottoman tärkeänä pidän sitä, että me korostetaan ja kaikki vanhemmat tietävät esimerkiksi, että mikä on iltasadun merkitys lapselle. Lapselle luetaan jo varhain. Hänen sanavarasto kehittyy, hänen kuuntelutaito kehittyy, ja koko kielellinen ja kapasiteetti ikään kuin pääsee virkistymään siinä. Myös tällainen kuvakirjan lukeminen matemaattisin silmälasein, jos vois sanoa, on erittäin oiva tapaa lähestyä numeerista ja määrällistä maailmaa. Kuvakirjoista voidaan sanallistaa asioita, voidaan tarkastella niitä eroavaisuuksia, samankaltaisuuksia, kuinka monta jotakin on, onko jotakin enemmän tai onko jotakin vähemmän, onko joku iso tai pieni. Ei tarvitse olla mikään numerokirja. Ihan satukirjan sivut, joissa on valtavasti hienoja värikuvia, niin niistä saa hyvin paljon kerrottua tarinaa lapselle. Lapsi vastavuoroisesti voi itse myös tuottaa sieltä niitä huomioita. Nykyisin käytetään paljon kännyköitä tai pädejä, joissa voi käyttää vaikkapa ajanottoa.Voi laittaa hampaiden pesuun 3 minuutin ajanoton. Sen voi laittaa joko kulkemaan eteenpäin, jossa luvut vaihtuvat koko ajan sekunneittain, lukujono kulkee eteenpäin, tai sitten taaksepäin. Tai joku muu aika, jota voisi tarkkailla. Ylipäätään sellainen lapsen kanssa leikkiminen eli keskittyen leikkiin opettaa odottamaan vuoroa ja opettaa lasta tekemään asiat loppuun asti. Näillä kaikilla voidaan tukea sitä lapsen omaa tarkkaavuutta ja keskittymisen kykyä, josta aikaisemminkin puhuttiin, että ne vaikuttavat siihen oppimisen kykyyn myöhemmin.

Aino: Eli vanhemman tehtävä ei tässä mielessä ole semmoinen, että pitäisi ainoastaan niitä matematiikan laskutapoja opettaa tai läksyjä tukea, vaan että vanhempi nimenomaan vois  innostaa lasta näkemään ympärillä määrällisiä asioita tai ihan niitä, mikä on asioiden suhde toisiinsa. Ja siten ehkä kannustaa sitä, että lapsi voi itsekin kiinnittää niihin huomiota?

Jonna: Ehdottomasti näin. Ylipäätään se tukee sitä lapsen ajattelun taitojen kehitystä, jota tarvitaan kaikessa oppimisesta ja kaikessa elämässä. Ei tarvitse lähteä tavoittelemaan missään tapauksessa semmoista matemaattista operaatio-osaamista, että juuri tätä havainnoimista ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä ja loogista päättelykykyä ja asioitten kertomista, kuvailua, kyselyä, aitoa ihmettelyä ja uteliaisuutta.

Aino: Miten matematiikan oppimisvaikeudet sitten vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen?

Jonna: Matematiikka, jos nyt pitää käyttää sanaa matematiikka, niin on yks tärkeimmistä tulevaisuuden työelämän taidoista. Sillä on erittäin suuri merkitys siihen, että lapsi pääsee jatko-opiskelupaikkaan peruskoulun jälkeen. Nykyisin ei juuri ole ammatteja tarjolla, jossa ei tarvittaisi peruslaskutaitoa, oli ala sitten mikä tahansa. Koska sillä on niin erittäin suuri merkitys, niin jotenkin meidän täytyisi uskaltaa kiinnittää siihen enemmän huomiota.  Koska se on niin merkityksellinen, niin siitä täytyisi ehdottomasti saada semmoista mukavaa ja innostavaa kokemusta ja lapsen kiinnostusta aihetta kohtaan. Ja myöskin se tunne siihen, että jokainen lapsi pystyy oppimaan. Pitää jaksaa paljon harjoitella, mutta jokaisella on mahdollisuus säilyttää ne avaimet sinne tulevaan elämään.

Aino: Mitä ajattelet siitä, että jos on yrittämässä motivoida lasta matematiikan pariin, niin kannattaako silloin puhua lapsen kanssa siitä, että sillä on paljon vaikutusta tulevaisuuteen vai voiko se olla jotenki semmoinen liian painostava näkökulma?

Jonna: Minä luotan siihen, että vanhempi tuntee lapsensa. Jossain kohtaa lapsi saattaa vaatia niitä perusteluja ja silloin voidaan käydä semmoinen asiapitoinen keskustelu. Mutta missään tapauksessa lapselle ei pidä antaa mitään painetta. Niin kuin aikaisemmin puhuttiin, että ei pidä alkaa opettaa asioita kotona. Ei pidä alkaa vaatia tekemään tehtäviä enemmän kuin, mitä esim. koulusta on annettu. Tai jos lapsi on todella väsynyt, niin ei pidä vaatia niitten kaikkien läksytehtävien tekemistä loppuun saakka, vaan se on heti semmoinen merkki sinne kouluun, että niitä tehtäviä on ollut jo joko liikaa tai sitten ne on ollut liian vaikeita. Eläisin sen lapsen rinnalla arjessa ja tekisin siitä yhteiselosta luonnollisesti mahdollisimman mukavaa, mutta viettäisin aikaa lapsen kanssa.

Aino: Tiivistetään tähän loppuun vielä tämän jakson asioita. Jonna, jos sinun pitäisi antaa muutama vinkki vanhemmalle, joka pohtii, että miten vois kaikista parhaimmalla tavalla tukea sitä omaa lasta matikan pulmissa, niin mitä sanoisit?

Jonna: Tarjoaisin niitä kokemuksia. Kertoisin lapselle, että harjoittelu auttaa silloin, kun se tuntuu työläältä. Jokainen lapsi oppii ja joillakin siihen oppimiseen vaan menee enemmän aikaa. Muistuttaisin myös siitä, että koulusta saa apua. Eli ei jäisi kotona harmittelemaan asiaa tai tekemään riitaa kotitehtävistä, vaan olisin heti yhteydessä kouluun, mikäli vaikeuksia siellä kotona havaitaan.

Aino: Eli vanhemman ei siis tarvitse jäädä yksin tämän asian kanssa eikä käyttää kaikkia iltoja siihen, että toimisi kotiopettajana lapselle, vaan vanhempi voi hakea sitä apua. Ja sitten toisaalta käyttää sen yhteisen ajan lapsen kanssa enemmän siihen yhdessäoloon ja vaikka pelien pelaamiseen ja ympäristön tarkasteluun, mikä sekin voi jo auttaa tässä asiassa.

Jonna: Juuri näin.

Aino: Kiitos sinulle paljon vierailusta, Jonna.

Jonna: Kiitos.

Aino: Me palataan oppimisvaikeuksien pariin taas seuraavissa jaksoissa. Odotellessa voi käydä kuuntelemassa aikaisempia jaksoja podcastista. Kiitos myös sinulle, kun kuuntelit. Moikka.