Tukitoimipankki keinoista lasten ja nuorten nepsy-vaikeuksien tukemiseen

Nepsy-tsempparit – tietoa, tukitoimia ja ymmärrystä neuropsykiatrisissa kysymyksissä 2024–2026 -hankkeessa luodaan kasvatus- ja opetustoimen henkilöstölle suunnattu tukitoimipankki, joka sisältää käytännönläheisiä keinoja lasten ja nuorten nepsy-vaikeuksien tukemiseen. Tarkoituksena on koota yhteen asiantuntijaluentojen aineistoa, sekä hankkeen koulutuksiin osallistuneiden – etenkin Nepsy-tsemppareiden – hyväksi havaitsemia tutkimusperustaisia tukitoimia sähköiseen muotoon.

Sivu täydentyy materiaaleilla koulutushankkeen edetessä. Hanketta rahoittaa Opetushallitus.

Johdanto

Neuropsykiatrisilla piirteillä (nepsy) viitataan lapsen kehitykseen liittyviin haasteisiin, joita tavataan esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä (ADHD), autismikirjossa, kielellisissä kehitysvaikeuksissa ja Touretten oireyhtymässä. Nämä piirteet voivat näkyä arjessa tarkkaavuuden pulmina, impulsiivisuutena ja ylivilkkautena, sosiaalisissa taidoissa ilmenevinä haasteina, aistitiedon säätelyn vaikeuksina tai toiminnanohjauksen ongelmina. On tärkeää muistaa, että tukitoimia kannattaa käyttää joustavasti lapsen tarpeiden mukaan – myös silloin kun virallista diagnoosia ei ole. Monet nepsy-lasten tukikeinot hyödyttävät koko ryhmää tuoden selkeyttä ja ennakoitavuutta jokaisen lapsen arkeen. Kasvattajan ymmärtävä, myönteinen ja johdonmukainen ote luo lapselle turvallisuutta. Pienetkin tukikeinot ja arjen oivallukset voivat helpottaa lapsen osallistumista ja vahvistaa hänen itsetuntoaan onnistumisten kautta.

Seuraavassa on koottu käytännönläheisiä tukitoimia varhaiskasvatuksen ja alakoulun arkeen nepsy-oirealueittain. Jokaisessa osiossa esitellään konkreettisia keinoja, esimerkkejä hyödyllisistä työkaluista ja malleista sekä linkkejä valmiisiin materiaaleihin. Tavoitteena on auttaa ammattilaisia löytämään sopivia ratkaisuja juuri oman ryhmänsä lapsille. Muistetaan, että jokainen lapsi on yksilö: keinot, jotka auttavat yhtä, eivät välttämättä toimi sellaisenaan toiselle. Siksi tukitoimia on hyvä soveltaa lapsen vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet huomioiden ja tehdä yhteistyötä myös lapsen perheen kanssa.

Itsesäätelyn ja tarkkaavuuden tukeminen

Tarkkaavuuden vaikeudet ilmenevät siten, että lapsen on haastavaa kohdistaa ja ylläpitää huomiota olennaiseen. Päiväkodissa tai luokassa tämä voi näkyä malttamattomuutena, harhailevana katseena, tehtävien keskeytymisenä tai kyvyttömyytenä kuunnella ohjeita loppuun. Lapsi saattaa siirtyä jatkuvasti toiminnosta toiseen tai toisaalta uppoutua omaan puuhaan välittämättä ympärillä tapahtuvasta. Tarkkaavuuden säätelyyn vaikuttavat lapsen vireystila, tunnetilat, mahdollinen stressi sekä motivaatio.

Käytännön tukikeinoja: Aikuisen tuki ja ympäristön muokkaus auttavat lasta keskittymään paremmin. Alla on keinoja, joilla kasvattaja voi tukea lapsen tarkkaavaisuutta:

Ympäristön rauhoittaminen: Pyri vähentämään ylimääräisiä ärsykkeitä lapsen lähiympäristössä. Voit esimerkiksi sijoittaa helposti häiriintyvän lapsen istumapaikan rauhalliseen nurkkaukseen kauemmas ovelta tai ikkunasta, karsia pöydältä turhat tavarat ja vaimentaa taustamelua. Tarvittaessa käytä akustiikkakeinoja (matot, huopanauhat tuolinjalkoihin) vähentämään kolinaa. Myös selkeät rajat esimerkiksi matolla istuttaessa auttavat lasta hahmottamaan oman paikkansa.
Huomion varmistaminen ohjaustilanteissa: Ennen kuin annat tärkeän ohjeen, varmista että lapsen huomio on sinussa. Mene lapsen lähelle, katso lempeästi silmiin tai kosketa kevyesti olkapäätä kiinnittääksesi huomion. Anna ohjeet yksi kerrallaan ja käytä lyhyitä, selkeitä lauseita. Varmista, että lapsi ymmärsi: pyydä häntä toistamaan ohje omin sanoin. Kehu lasta heti, kun hän noudattaa ohjetta tai yrittää parhaansa – positiivinen palaute motivoi jatkamaan keskittymistä.
Tehtävien pilkkominen: Pitkät tehtävät tai odotusajat voivat olla vaikeita tarkkaavuuden haasteista kärsivälle. Jaa toiminta pienempiin osiin ja tauota niitä sovitusti. Esimerkiksi jos askartelutuokio kestää 15 minuuttia, voit pitää pienen tauon, vaikkapa liikuntahetken 5–7 minuutin välein. Tauolla lapsi voi vaikkapa nousta seisomaan, venytellä tai pomppia paikallaan muutaman kerran. Kun lapsi tietää tauon olevan tulossa, hänen on helpompi ponnistella lyhyen jakson ajan kerrallaan. Samoin kotitehtävien tekemisessä paloittele tehtävät – ensin tehdään yksi sivu, sitten pidetään pieni tauko.
Toiminnan jäsentäminen vaiheiksi: Pitkät tehtävät ja monivaiheiset toiminnat kannattaa pilkkoa pienempiin osiin. Jäsennä tehtävän kulku selkeästi: voit esimerkiksi käyttää kuvakortteja tai kuvallista struktuuria näyttämään, mitä vaiheita toimintaan kuuluu. Esimerkiksi käsienpesun eri vaiheet voi havainnollistaa kuvajonolla, joka on kiinnitetty pesualtaan läheisyyteen. Kun lapsi näkee yhdellä silmäyksellä, missä järjestyksessä toimia tehdään, hänen on helpompi säilyttää tarkkaavuutensa tehtävässä.
Aktiivisuuden ohjaaminen sallituilla tavoilla: Jotkut lapset keskittyvät paremmin, kun heillä on samalla jotain pientä toimintaa. Salli tarvittaessa hiljainen hypistely – esimerkiksi lapsi voi puristella stressipalloa tai pyöritellä pientä esinettä kädessään kuuntelun aikana. Myös piirtäminen voi joillekin lapsille olla keino pysyä mukana kuuntelemisessa. Varmista kuitenkin, ettei hypisteltävä lelu vie huomiota liikaa pois pääasiasta. Mikäli lapsi häiriintyy pienimmästäkin virikkeestä, voi olla tarpeen pitää keskittymistä vaativat tuokiot mahdollisimman lyhyinä ja tehdä siirtymä rauhalliseen paikkaan oppimaan https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2020/05/Hyvat-kaytannot-levottoman-lapsen-tuen-jarjestamiseksi-varhaiskasvatuksen-toimintaymparistossa.pdf
Apuvälineiden käyttö: Varhaiskasvatuksessa ja koulussa on nykyään monia välineitä tarkkaavuuden tueksi. Esimerkiksi aktiivituoli tai -tyyny (ilma- tai kiilatyyny tuolille) antaa lapsen kehon liikkua pienesti istuessa, mikä voi parantaa keskittymistaitoa. Istuessa lapsen sylissä tai hartioilla voidaan käyttää myös pientä painolelua tai -peittoa tuomaan syvätuntoa ja rauhoittumista. Joillekin lapsille toimii kuulosuojainten käyttö hetkinä, jolloin taustamelu häiritsee – tämä ei tarkoita eristämistä muista, vaan lapsi voi kuunnella opetusta silti, mutta vaimentuneena. Kokeile yhdessä lapsen kanssa, mitkä apuvälineet auttavat: esimerkiksi eräs lapsi saattoi keskittyä paremmin, kun hän istui keinutuolissa tai sai pitää käsissään pientä stressilelua.
Ennakoivat rutiinit: Arjen ennustettavuus tukee tarkkaavuuden säätelyä. Kun päivä noudattaa jokseenkin samaa rakennetta, lapsen on helpompi suunnata huomionsa kulloiseenkin toimintaan. Käykää aamupiirissä yhdessä läpi päivän ohjelma ja merkitkää selvästi näkyville, mitä tapahtuu milloinkin. Kuvallinen päiväjärjestys (esimerkiksi magneettitaululla tai paperilla kuvakortit päivän ohjelmasta) auttaa lasta hahmottamaan päivän kulun ja odottamaan vuoroaan, kun hän näkee että jokaiselle asialle on aikansa. Ennakointi vähentää sitä, että lapsen mieli harhailee miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Motivaation ja mielenkiinnon hyödyntäminen: Suunnittele toimintaa lapselle innostavaksi. Pyri niveltämään tehtävä lapsen kiinnostuksen kohteisiin – pieni mieluisa yksityiskohta voi lisätä motivaatiota. Kun lapsi on aidosti kiinnostunut, hänen on helpompi suunnata tarkkaavuutensa ja hän jaksaa keskittyä pidempään.
Toiminnallisuus ja tauot: Mikäli lapsen tarkkaavuus herpaantuu nopeasti, ota käyttöön lyhyet tauot ja liikehetket. Esimerkiksi pieni välijumppa – vaikkapa muutama hyppy, venyttely tai tehtävä, jossa lapsi saa liikkua – voi palauttaa keskittymiskyvyn. Hyödynnä myös lapsen luontaista liikunnallisuutta: lapsi voi toimia “auttajana” viemällä viestejä tai jakamalla materiaaleja, jolloin hän saa liikettä tarvitsemallaan tavalla ja jaksaa sitten paremmin keskittyä.
Aikuisen tuki ja positiivinen ohjaus: Tarkkaamaton lapsi tarvitsee aikuisen tukea keskittyäkseen. Muista kehua ja kannustaa lasta jokaisesta onnistumisesta tai yrittämisestäkin mahdollisimman pian. Positiivinen palaute vahvistaa lapsen yrittämistä jatkossakin. Ole mallina keskittymisessä: kun lapsi puhuu sinulle, näytä omalla esimerkilläsi aktiivista kuuntelua. Vältä toistuvaa negatiivista palautetta – pyri mieluummin huomaamaan onnistumiset. Kuten eräs asiantuntija tiivistää: “Huomaa hyvä, tue lasta onnistumaan ja vältä huomion kiinnittämistä epäonnistumisiin tai negatiivisiin asioihin”. Lapsi hyötyy oikea-aikaisesta positiivisesta palautteesta ja kannustuksesta oppimistilanteissa.

Työkalupohjat ja mallit: Tarkkaavuuden tukemisessa havainnolliset apuvälineet auttavat lapsen keskittymistä oikeaan asiaan:

Kuvitetut päiväjärjestykset: Kuvallinen päiväohjelma seinällä tai pöydällä auttaa lasta hahmottamaan päivän kulun ennakoivasti. Voit käyttää valmiita kuvakortteja tai Papunet-nettipalvelun kuvatyökalulla tehtyjä kuvia luodaksesi esimerkiksi magneeteilla tai tarroilla kiinnittyvän päiväjärjestyksen. Lapsi voi itsekin käydä katsomassa, mitä seuraavaksi tapahtuu, mikä tukee itsenäistä suunnitelmallisuutta.
Huomiokortit ja merkit: Voit valmistaa lapselle yksinkertaisen “Muista katsoa ja kuunnella”-kortin tai käyttää esimerkiksi pöydässä “pysähdy/odota”-merkkejä, jotka auttavat palauttamaan lapsen huomion. Esimerkiksi punainen STOP-merkki voi muistuttaa odottamaan vuoroa. Visuaaliset vihjeet konkretisoivat ohjeita ja vähentävät sanallisen toiston tarvetta.
Hypistely- ja keskittymisvälineet: Jotkut lapset hyötyvät siitä, että käsillä on jotain pientä tekemistä, joka ei häiritse muita. Tarjoa hypisteltäväksi esim. stressipallo, fidget-kuutio tai pala sinitarraa, jonka puristelu auttaa lapsen aivoja suuntaamaan huomion paremmin tehtävään. Myös kevyt purukumi tai kuivattu hedelmä suussa saattaa joillakin lapsilla parantaa keskittymisvalmiutta.
Ajastimet keskittymisen tukena: Visuaalinen ajastin, kuten Time Timer -kello, munakello tai vaikka kännykkään ladattava sovellus (esim. Mouse Timer tai Outloud Timer), auttaa hahmottamaan ajan kulua. Lapsi näkee konkreettisesti paljonko aikaa on jäljellä esimerkiksi tehtävässä tai siirtymään. Muista kertoa lapselle, mitä tapahtuu kun aika on kulunut („Kun kello soi, siirrymme seuraavaan tehtävään.”). Tämä ennakointi auttaa ylläpitämään tarkkaavuutta tiettyyn hetkeen asti.

Valmiit materiaalit ja lisälukemista:

Käypä hoito -suositus: Varhaiskasvatuksessa ja koulussa toteutettavat ADHD-oireisten lasten tukitoimet (2025) – sisältää tutkittua tietoa mm. ympäristön jäsentämisen merkityksestä tarkkaavuuden kannalta. (Käypä hoito -suositus on saatavilla Duodecimin verkkosivuilla.)
KUMMI 22. Leikitään ja keskitytään varhaiskasvatuksessa – Toimintamalli toiminnanohjauksen tukemiseen
Lasten itsesäätelyn kehitystä voidaan tukea vahvistamalla toiminnanohjauksen taitoja. Toiminnanohjauksen harjoittelu on hyvä aloittaa varhain, jotta itsesäätelyhaasteista helposti aiheutuvat muut vaikeudet voidaan minimoida. Kehitystä tapahtuu luonnostaan paljon varhaiskasvatusiässä, jolloin näihin taitoihin on myös hyvä vaikuttaa. Varhaiskasvatusikäisten harjoittelun pitää olla mukavaa ja innostavaa. Leikki on siksi lapsille luonteva ja mukava tapa harjoitella itsesäätelyn taustalla olevia toiminnanohjauksen taitoja. Sitä Leikitään ja keskitytään-toimintamallissa hyödynnetään. KUMMI 22 esittelee leikkiin perustuvan Leikitään ja keskitytään -toimintamallin, joka on kehitetty tukemaan lasten itsesäätelyn kehitystä. Toimintamalli soveltuu toteutettavaksi osana varhaiskasvatuksen toimintaa.
Lue lisää: https://koju.nmi.fi/tuote/kummi-22-leikitaan-ja-keskitytaan-varhaiskasvatuksessa/
NMI podcast: Osaamisen lukot, oppimisen avaimet
Osa 8. Koukuttavat älylaitteet – kuinka tukea erityislasten digitaalista hyvinvointia
Osa 7. Estääkö ADHD oppimasta – miten keskittymistä voi opetella?
Papunet: Kuvapankki ja kuvatyökalu. Papunetin sivuilta löytyy laaja kuvapankki ja työkalu, joilla voi luoda yksilöllisiä kuvallisia tukimateriaaleja (esim. päivästruktuurit, työjärjestykset, ohjejonot). (Ks. Papunet.net.)

Taaperosta taitavaksi toimijaksi – Itsesäätelytaitojen kehitys ja tukeminen
(Toim. Tuija Aro & Marja-Leena Laakso, Niilo Mäki Instituutti)

Tämä teos tarjoaa varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen ammattilaisille tutkimusperustaisen, mutta käytännönläheisen katsauksen itsesäätelytaitojen kehitykseen ja tukemiseen. Kirjassa käsitellään muun muassa tunteiden ja käyttäytymisen säätelyä, tarkkaavuuden ohjausta, vuorovaikutuksen merkitystä sekä ympäristön roolia lapsen kehityksessä.

Julkaisu sopii erityisesti kasvattajille, opettajille, erityisopettajille ja terapeuteille, jotka haluavat vahvistaa lasten toimijuutta, empatiakykyä ja arjen selviytymistaitoja yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Kirja yhdistää teorian, havainnoinnin ja tuen konkreettisiksi toimintamalleiksi arkeen.
Lue lisää: https://koju.nmi.fi/tuote/taaperosta-taitavaksi-toimijaksi-itsesaatelytaitojen-kehitys-ja-tukeminen/

Impulsiivisuus ja ylivilkkaus

Käytännön tukikeinoja: Impulsiivisesti toimiva tai ylivilkas lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakenteita, ennakointia ja hyväksyviä keinoja purkaa energiaansa hallitusti. Seuraavat käytännöt auttavat tukemaan lasta, jolla on vaikeuksia hillitä toimintaansa tai säilyä rauhallisena:

Yhteiset pelisäännöt ja ennakointi: Laadi lapsiryhmän kanssa selkeät säännöt ja toimi niissä johdonmukaisesti. Varmista, että kaikki aikuiset ovat yksimielisiä toimintatavoista ja ymmärtävät lapsen tuen tarpeen samalla tavalla. Lapselle kerrotaan selkeästi, mitä häneltä odotetaan eri tilanteissa – esimerkiksi “ruokailun aikana istutaan paikallaan” tai “kävelemme käytävällä”. Ennakoi haastavat hetket: kerro hyvissä ajoin ennen siirtymää tai vaativaa tilannetta, mitä tuleman pitää, jotta lapsi ehtii valmistautua muutokseen. Yhteinen, rauhallisesti läpikäyty päivän rakenne auttaa ehkäisemään impulsiivisuutta jo ennakolta.
Aikuisen rauhallinen malli: Ylivilkas lapsi peilaa usein aikuisen tunnetiloja. Siksi aikuisen on tärkeää säilyttää rauhallinen, kärsivällinen ote haastavassakin tilanteessa. Kun puhut lapselle, pyri hidastamaan omaa rytmiäsi: käytä lempeää äänensävyä ja selkeää kehonkieltä. Mallinna harkittua käyttäytymistä – esimerkiksi jos lapsi huutaa, osoita itse puhuvasi hiljaisemmalla äänellä. Johdonmukainen, levollinen aikuisen toiminta luo lapselle turvaa ja auttaa häntäkin säätelemään omaa toimintaansa.
Pysähtymisen opettelu: Impulsiivinen lapsi hyötyy konkreettisista keinoista pysähtyä ennen toimimista. Harjoitelkaa yhdessä “ennen kuin toimin, mietin”-taitoa: esimerkiksi ennen tehtävän aloittamista pyydä lasta kertomaan omin sanoin, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Voitte käyttää mielikuvia, kuten “liikennevalot”: punainen valo = pysähdy, keltainen = mieti mitä teet, vihreä = toimi suunnitelman mukaan. Anna lapselle kiitosta aina, kun hän onnistuu edes hetkeksi malttamaan mielensä, harkitsemaan tai odottamaan vuoroaan. Tällainen välitön, toistuva palaute vahvistaa itsehillinnän taitoja.
Sallittu liikkuminen ja energiankulku: Ylivilkkaalle lapselle on tärkeää tarjota päivän aikana useita luvallisia tilaisuuksia liikkua, jotta energiaa ei purkaudu hallitsemattomasti väärissä paikoissa. Järjestä ohjelmaan aktiivisia toimintoja ja mikrotaukoja: esimerkiksi reipas hyppelyhetki ennen hiljaista työskentelyä tai “juoksupaikka” ulkona ennen sisälle siirtymistä auttaa lasta säätelemään vireystilaansa. Jo 10 hyppyä paikoillaan tai portaiden kiipeäminen ylös-alas voi valmistaa lapsen keskittymään paremmin seuraavaan paikallaan oloon. Hyödynnä lapsen intoa auttaa: esimerkiksi anna hänen jakaa maitomukit ruokailussa tai viedä viesti naapuriryhmään – pienet tehtävät tarjoavat liikettä rakentavalla tavalla. Muista myös tauottaa pitkäkestoisia, paikallaan oloa vaativia hetkiä sopivin väliajoin, jotta lapsi saa välillä purkaa levottomuuttaan aktiivisesti.
Rauhoittumishetket ja kehon palautuminen: Opeta lapselle keinoja rauhoittua, kun ylivireys uhkaa viedä voiton. Rauhoittumiskeinoja kannattaa miettiä yhdessä lapsen kanssa etukäteen. Joillekin auttaa rentouttava musiikki tai satuhetki, toisille syvään hengittäminen tai vaikkapa kilpikonnapuuha (pieneksi keräksi meneminen hetkeksi). Voitte rakentaa “rauhoittumispisteen” – esimerkiksi nurkkauksen, jossa on säkkituoli, kuulosuojaimet ja pehmeä lelu – jonne lapsi voi mennä rauhoittumaan tunteen kuumentuessa. Aikuisen läsnäolo kanssasäätelijänä on tärkeää: voit yhdessä lapsen kanssa tunnistaa, milloin “moottori käy liian kovilla” ja käyttää sovittuja keinoja jännitteen purkamiseen. Esimerkiksi lapsen kanssa voi tehdä tunnemittarin kuvina, jolla hän voi näyttää oman olonsa (esim. vihreä = rento, keltainen = vähän levoton, punainen = “käy ylikierroksilla”). Tämän avulla lapsi ja aikuinen voivat ennakoida tilanteita, joissa tarvitaan taukoa tai rauhoittumiskeinoja.

Ympäristön muokkaaminen auttaa ylivilkasta lasta: turhien virikkeiden karsiminen, mahdollisuus jakaa leikkitilaa pienempiin osiin ja rauhallinen tunnelma tukevat lapsen itsesäätelyä. Samalla on tärkeää tarjota tilaa myös vauhdikkaille leikeille turvallisesti eroteltuna rauhoittumisalueista.

Oppimisympäristön järjestely: Muokkaa fyysistä ympäristöä niin, että se tukee rauhallista toimintaa ylivilkkaallakin lapsella. Luo selkeät rajat eri toiminnoille: esimerkiksi rauhallinen lukunurkka erotetaan hyllyllä vilkkaammasta leikkialueesta. Vältä tilanteita, joissa suuri avoin tila houkuttelee juoksemaan – järjestä kalusteet ja leikkipisteet niin, että tila ohjaa tarkoituksenmukaista toimintaa. Tarjoa myös pieni oma tila lapselle (esim. oma työpiste tai tuoli syrjemmässä), jonne hän voi vetäytyä tekemään tehtäviään ilman jatkuvia häiriöitä. Näin vähennetään kiusausta säntäillä ympäriinsä ja tuetaan lapsen keskittymistä.

Työkalupohjat ja mallit: Ylivilkkaan ja impulsiivisen lapsen tukena voi käyttää seuraavia apuvälineitä ja menetelmiä:

Palkkiolista tai symbolit vahvistamaan toivottua käyttäytymistä: Voit ottaa käyttöön pienen “palkkiopelin”, jossa lapsi saa tarran tai muun pienen merkin aina tietyn toivotun käytöksen jälkeen (esim. kun odotti puheenvuoroaan tai teki tehtävänsä loppuun ilman keskeytyksiä). Tietyn määrän tarroja kerättyään lapsi saa sovitun palkkion. Tämä tekee edistymisen näkyväksi ja motivoi ponnistelemaan impulssien hallinnan kanssa. (Huom: Palkkiomenetelmissä on tärkeää, että tavoitteet ovat lapselle realistisia ja palkkiot saavutettavissa lyhyellä aikavälillä.)
Rauhoittumiskortit ja -nurkkaukset: Valmista lapselle kuvallinen “rauhoittumiskortti”, jossa on esim. kuvattuna syvään hengittävä hahmo tai pieni kilpikonna (symboloimaan pysähtymistä). Kun lapsi alkaa käydä ylikierroksilla, näytä hänelle korttia merkkinä rauhoittumistarpeesta. Lisäksi voit sisustaa luokkaan/päiväkotiin tunneteltan tai rauhoittumisnurkkauksen pehmeillä matoilla, tyynyillä ja vaikka tunnelmavalaistuksella, jonne lapsi voi mennä lepäämään hetkeksi. Sopikaa ennakkoon, miten lapsi ilmoittaa tarvitsevansa taukoa (esim. näyttää tiettyä korttia) ja että tauko kestää vaikkapa viisi minuuttia.
Apuvälineet paikallaanoloon: Kokeile tarjota lapselle nystyrätyyny tuolille (eli ilmalla täytetty, kevyesti nystyröity alusta) tai viritä tuolin jalkojen väliin jumppakuminauha, jota vasten lapsi voi painaa jalkojaan. Nämä välineet antavat lapselle mahdollisuuden purkaa liike-energiaa istuessaan – tyyny mahdollistaa pientä liikettä huomaamattomasti ja kuminauha joustaa jalkojen polkiessa. Myös sylipaino (esim. lapsen syliin asetettava painotyyny) voi auttaa rauhoittamaan kehoa istumisen ajaksi tuottamalla syvätuntoa – lapsi jaksaa istua pidempään, kun painon tunne rauhoittaa olemista.
Kuulosuojaimet: Meluisassa ympäristössä impulsiivinen lapsi kuormittuu helposti jatkuvasta aistiärsykkeestä. Tarjoa tarvittaessa lapselle vastamelukuulokkeet tai kuulosuojaimet, jotka hän voi laittaa esimerkiksi itsenäisen työskentelyn ajaksi. Äänimaailman vaimentuminen helpottaa lasta rauhoittumaan ja vähentää tarvetta säntäillä tai huudella, kun ympäristö ei ylikuormita aisteja.
Sosiaalisten tarinoiden hyödyntäminen: Impulsiivisissa tilanteissa, kuten konfliktit kaverin kanssa tai turhautuminen odottaessa, voi käyttää sosiaalista tarinaa eli pientä kuvitetttua kertomusta, joka käy läpi oikean toimintatavan. Esimerkiksi odottamistilanteesta voi laatia tarinan, jossa hahmo ensin turhautuu mutta keksii keinon malttaa (laskemalla kymmeneen tai käyttämällä rauhoittumiskeinoa) ja lopussa onnistuu. Lapsi voi samaistua tarinan hahmoon ja oppia uutta toimintamallia.

Valmiit materiaalit ja lisälukemista:

ADHD-liitto: Arki toimimaan – vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen. Tämä maksuton opas sisältää runsaasti käytännön ideoita alle kouluikäisen ja alakoululaisen lapsen tukemiseen arjessa. Oppaassa käsitellään mm. miten ennakoida haastavia tilanteita, tukea rauhoittumista ja hyödyntää lapsen vahvuuksia. Sisältää konkreettisia esimerkkejä esimerkiksi pukeutumistilanteisiin, siirtymiin ja tilanteisiin, joissa lapsi on levoton. https://adhd-liitto.fi/adhd-julkaisut/arki-toimimaan-vinkkeja-lapsen-myonteiseen-tukemiseen/
Valteri: Moninaisuutta tukemassa – Työkaluja nepsy-ystävällisen kouluympäristön kehittämiseen. Ilmainen opas perusopetuksen henkilöstölle, joka tarjoaa työkaluja arvioida ja kehittää oppimisympäristöjä neuropsykiatristen piirteiden näkökulmasta. Oppaasta on hyötyä myös varhaiskasvatuksen ympäristöjen suunnittelussa: se ohjaa kohti selkeää, strukturoitua ja myönteistä oppimisympäristöä. https://www.valteri.fi/tuote/moninaisuutta-tukemassa-tyokaluja-nepsy-ystavallisen-kouluympariston-kehittamiseen/
Niilo Mäki Instituutti: Hyviä käytänteitä levottoman lapsen tuen järjestämiseksi varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. NMI:n materiaalikooste (2020) esittelee keinoja, joilla päiväkotien ympäristöä ja aikuisen toimintaa voidaan mukauttaa vilkkaan lapsen tarpeisiin . Koosteessa korostuvat mm. johdonmukaisuus kasvattajien työotteessa, ympäristön virikkeettömyys ja lapsen osallisuus toiminnan suunnittelussa. https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2020/05/Hyvat-kaytannot-levottoman-lapsen-tuen-jarjestamiseksi-varhaiskasvatuksen-toimintaymparistossa.pdf
Mielenterveystalo.fi – Nepsy-oireisten lasten omahoito: Verkkopalvelusta löytyy erityisesti vanhemmille suunnattu “Nepsypiirteisten lasten omahoito-ohjelma”, jossa on jaksoja mm. tunnesäätelyn ja impulsiivisuuden tueksi (esim. osio Aistiyliherkkyys sisältää neuvoja rauhoittumiseen aistiärsykkeiden kuormittaessa). Vaikka materiaali on suunnattu kotikäyttöön, sieltä saa ideoita myös varhaiskasvatukseen ja kouluun.
KUMMI 13 – Konsultaatiomalli päiväkoteihin: jäsentynyttä tukea levottomille lapsille esittelee TOMERA-konsultaatiomallin, jonka avulla varhaiskasvatuksen ammattilaiset voivat suunnitella ja toteuttaa johdonmukaista tukea ylivilkkaille ja levottomille 3–6-vuotiaille lapsille. Malli perustuu käyttäytymispsykologiaan ja etenee neljässä vaiheessa – ongelman määrittely, analysointi, tuen suunnittelu & toteutus sekä arviointi – korostaen lapsen käyttäytymisen, ympäristötekijöiden ja aikuisen toiminnan vuorovaikutusta. Kirja tarjoaa selkeät ohjeet konsultointitapaamisiin, konkreettisia tukitoimia ja valmiit lomakepohjat tuen seuraamiseen. Julkaisu sopii erityis- ja varhaiskasvatuksen opettajille, psykologeille sekä muille päiväkodin ammattilaisille, jotka haluavat vahvistaa käytännön keinojaan lapsen keskittymisen ja itsesäätelyn tukemisessa. https://koju.nmi.fi/tuote/kummi-13-konsultaatiomalli-paivakoteihin-jasentynytta-tukea-levottomille-lapsille/
KUMMI 8. Maltti – Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus
Maltti, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus on käsikirja, joka kuvaa yksityiskohtaisesti 8–11-vuotiaille kehitetyn Maltti-kuntoutuksen perusteet ja toteutuksen. Julkaisussa kerrotaan, kuinka toteutetaan 20 ryhmätapaamista ja se sisältää lähes kaiken kuntoutuksessa tarvittavan materiaalin. Valmis toimintamalli helpottaa lasten tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmämuotoisen kuntoutuksen toteuttamista.
Lue lisää: https://koju.nmi.fi/tuote/kummi-8-maltti-tarkkaavuuden-ja-toiminnanohjauksen-ryhmakuntoutus/
https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2022/12/Maltti_tuotos_20221.pdf
Maltti-ryhmä Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmämuotoinen tukeminen/kuntoutus
Maltti käsitekartta
Maltin rakenne

Sosiaaliset taidot

Käytännön tukikeinoja: Sosiaalisissa taidoissa haasteita kokeva lapsi tarvitsee ohjausta vuorovaikutustilanteisiin, mallia toivotusta käyttäytymisestä ja mahdollisuuksia harjoitella turvallisesti sosiaalisia tilanteita. Keinoja tähän ovat mm.:

Tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelu: Lapsen on helpompi ymmärtää toisten reaktioita ja toimia sosiaalisesti taitavammin, kun hän oppii tunnistamaan tunteita – sekä omiaan että muiden. Ota päivittäiseen toimintaan mukaan tunnekasvatusta: nimeä ääneen lapsen kokemaa tunnetta (“Huomaan, että sinua taitaa nyt harmittaa”) ja auta häntä huomaamaan myös kaverin tunteita (“Katso, Liisalla on iloinen hymy, hän on selvästi iloinen kun leikitte yhdessä”). Tunteiden sanoittaminen ja tunnistaminen on perusta empatialle ja myötätunnolle. Lapsen tunne- ja vuorovaikutustaidot vahvistuvat, kun harjoittelette asettumista toisen asemaan ja tilanteiden tarkastelua eri näkökulmista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keskustelemalla satujen hahmojen tunteista ja teoista tai käyttämällä tunnekuvakortteja (kuvia ilmeistä, jotka ilmentävät eri tunteita).
Sosiaalisten tilanteiden mallintaminen ja harjoittelu: Älä oleta, että kaikki lapset omaksuvat sosiaaliset normit “itsestään” – jotkut tarvitsevat eksplisiittistä opetusta. Käykää yleisiä arjen sosiaalisia tilanteita läpi etukäteen. Voitte esimerkiksi roolileikkinä harjoitella, miten pyydetään toista leikkiin, miten odotetaan vuoroa tai miten toimitaan riitatilanteessa. Aikuinen voi ensin näyttää mallia (esim. leikkien nukkehahmoilla pienen konfliktin ja sen sopimisen) ja sitten lapset saavat kokeilla. Sosiaalisten tarinoiden käyttö on myös hyödyllistä: voit lukea lapsille lyhyitä tarinoita kuvineen, joissa hahmo kohtaa saman sosiaalisen pulman kuin lapsi ja ratkaisee sen onnistuneesti. Tällä tavoin lapsi saa ikään kuin “käsikirjoituksen” haastaviin tilanteisiin.
Selkeät säännöt ryhmätilanteisiin: Auta lasta toimimaan vertaisryhmässä luomalla yhdessä lasten kanssa kaveritaidot-säännöt. Esimerkiksi sopikaa kolmesta tärkeästä säännöstä: “Kuuntelemme, kun kaveri puhuu”, “Leikimme yhdessä, ketään ei jätetä yksin”, “Riitatilanteessa emme lyö, vaan haemme apua aikuiselta”. Kun lapset ovat osallistuneet sääntöjen laadintaan, niitä on helpompi noudattaa. Palatkaa sääntöihin säännöllisesti (vaikkapa kuvien avulla piirillä) ja kehukaa, kun näette sääntöjen mukaista käytöstä arjessa. Johdonmukaisuus ja toisto auttavat sääntöjä muuttumaan konkreettisiksi toimintatavoiksi lasten mielissä.
Ohjattu leikki ja pienryhmät: Järjestä aika ajoin ohjattuja leikkituokioita pienryhmissä, joissa aikuinen on läsnä tukemassa vuorovaikutusta. Aikuisen rooli on tarvittaessa jakaa vuoroja (“Nyt on Vilman vuoro puhua, sitten on Veetin vuoro”) ja auttaa lasten välisessä kommunikoinnissa (“Kysypä Oskari nyt, haluaisiko Ella lainata sinulle sitä autoa vuoroksi”). Pienryhmissä ujo tai sosiaalisesti taitojaan hakeva lapsi uskaltaa osallistua paremmin kuin isossa ryhmässä. Leikin lomassa aikuinen voi myös tuoda esiin positiivisia sosiaalisia keinoja (“Hienosti pyysit mukaan leikkiin!”) ja puuttua vaikeisiin tilanteisiin heti tuoreeltaan ohjaamalla rakentavaan ratkaisuun. Esimerkiksi jos leluista tulee riitaa, aikuinen voi ehdottaa vuorottelua munakellon avulla tai yhdessä keksitte kompromissin. Tällainen kansiohjaus leikin aikana kehittää lasten sosiaalista ongelmanratkaisua.
Myönteisen minäkuvan vahvistaminen: Sosiaalisten tilanteiden haasteet voivat nakertaa lapsen itsetuntoa – hän saattaa vetäytyä tai vaihtoehtoisesti hakea huomiota ei-toivotuin keinoin. Siksi on tärkeää tuoda esiin jokaisen lapsen vahvuuksia ja onnistumisia ryhmässä. Huomioi ja kehu lasta aina, kun hän toimii ystävällisesti, auttaa kaveria tai noudattaa sovittuja vuorovaikutuksen pelisääntöjä. Korosta lapsen hyviä ominaisuuksia: “Sinä olet kyllä tosi auttavainen, kun autoit Mattia rakentamaan tornia”. Voitte myös ryhmänä pitää “vahvuuspiirejä”, jossa jokaisesta lapsesta sanotaan vuorollaan jotain positiivista (aikuinen auttaa sanoittamaan, jos lapset eivät itse keksi). Lapsen vahvuuksien esiin tuominen lisää hänen itsevarmuuttaan toimia ryhmässä.

Työkalupohjat ja mallit: Sosiaalisten taitojen tukemiseen on tarjolla runsaasti konkreettisia materiaaleja:

Kaveritaitokortit: MIELI ry:n Kaveritaitokortit on 20 kortin sarja, joka on suunniteltu havainnollistamaan päiväkodin arjen sosiaalisia tilanteita. Korteissa on kuvia lapsista ja aikuisista erilaisissa kaveritilanteissa – puolet korteista näyttää hankalia tilanteita (esim. riita, yksinjääminen) ja puolet myönteisiä tilanteita (esim. yhdessä leikkimistä, toisen auttamista). Korttien avulla voi keskustella lasten kanssa, mitä kuvassa tapahtuu: “Miltä tästä lapsesta tuntuu? Mitä hän voisi tehdä seuraavaksi?”. Korteilla voi myös leikkiä erilaisia pelejä (esim. lajittelua hyviin/huonoihin tekoihin, kuten materiaalin ohjeissa ehdotetaan). Kortit ovat ladattavissa ilmaiseksi PDF-muodossa, joten niitä voi tulostaa ja käyttää heti arjessa.
Tunnekortit ja -pelit: Tunnetaitojen tukemiseen on olemassa kuvakortteja, joissa on erilaisia tunnetiloja ilmeinä tai tilanteina. Esimerkiksi MLL:n Lue mulle! -tunnekortit on suunnattu esi- ja alakouluikäisille lasten tunteiden käsittelyn tueksi. Tunnekorttien avulla voidaan harjoitella tunnistamaan ja nimeämään tunteita: “Miltä tästä hahmosta tuntuu? Mitä luulet, että hänelle tapahtui?”. Korttien ohella on tunneteemaan liittyviä muistipelejä, lotto-pelejä ym., joilla tunne- ja kaveritaitoja voi harjoitella leikin varjolla.
Vahvuuskortit: Lapsen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan vahvistamiseksi voi hyödyntää vahvuuskortteja. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran vahvuuskorteissa on yksinkertaisin kuvin ja sanoin esitetty 24 eri luonteen vahvuutta (kuten luova, avulias, rohkea, reilu). Kortteja voi käyttää siten, että lapsi valitsee itsestään vahvuuksia tai kaverit valitsevat toisistaan vahvuuskortin – näin opitaan huomaamaan hyviä piirteitä sekä itsessä että muissa. Vahvuuskorttien avulla keskustelu pysyy myönteisenä ja lapsen itsetuntemus paranee. (MIELI ry:n vahvuuskortit ovat vapaasti ladattavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.)
Sosiaalisten tilanteiden kuvakirjat: Markkinoilla on myös kirjoja ja e-kirjoja, jotka on suunniteltu opettamaan kaveritaitoja lapsille tarinoiden muodossa. Esimerkiksi “Lotta ja riidan jälkeen” tms. (kuvitteellinen esimerkki) voisi kertoa tarinan kaverusten riitelystä ja sopimisesta. Tällaisia tarinoita voi sekä lukea lapsille että käyttää draaman pohjana – lapset voivat esittää tarinan uudelleen nukeilla tai itse näytellen, mikä syventää ymmärrystä.

Valmiit materiaalit ja lisälukemista:

MIELI ry:n Kaveritaitokortit (2014): Ladattavissa MIELI ry:n sivuilta. Sivulla on myös hyviä käyttöideoita korttien soveltamiseen arjessa (esim. tilanteiden näyttely pareittain, korttien lajittelu hymiöiden alle, tarinan keksiminen kortin pohjalta).
Opetushallitus: Lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa (verkkosivukokonaisuus). Opetushallituksen ylläpitämässä materiaalissa käsitellään alle 3-vuotiaiden ja yli 3-vuotiaiden tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukea, annetaan esimerkkejä myönteistä toimintakulttuuria luovista käytännöistä sekä listataan lisämateriaalia aiheesta. Sisältö korostaa tunnetaitojen, konfliktinratkaisun ja empatiakyvyn kehittämistä varhaiskasvatuksen arjessa. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/lasten-sosioemotionaalisten-taitojen-tukeminen-varhaiskasvatuksessa
MLL:n materiaalit: Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta (esim. Kaakkois-Suomen piirin “Möllö Pöötisen työkalupakki”) löytyy tulostettavia tunnekortteja ja vahvuuskortteja sekä ohjeita niiden käyttöön ryhmissä. Myös MLL:n sivuilla on artikkeleita, kuten “Tunnista ja näe ADHD-lapsen supervoimat”, joka rohkaisee vanhempia ja kasvattajia huomaamaan lapsen positiiviset piirteet negatiivisen käyttäytymiskierteen katkaisemiseksi.
Erityisvoimia.fi: Sivusto tarjoaa tarinoita ja tehtäviä lapsen vahvuuksien löytämiseen (mm. “Näe lapsesi vahvuudet” -artikkeli) sekä käytännön vinkkejä positiivisen kasvatuksen tueksi. Vaikka sivusto on suunnattu pääosin vanhemmille, sen vinkit soveltuvat myös varhaiskasvatuksen ryhmätoimintaan.

Aistisäätelyn haasteet

Käytännön tukikeinoja: Aistisäätelyn haasteita esiintyy, kun lapsen aistijärjestelmä reagoi poikkeavan voimakkaasti tai heikosti ympäristön ärsykkeisiin. Toiset lapset ovat aistiyliherkkiä (esim. kovat äänet tai kirkkaat valot kuormittavat heitä nopeasti), toiset taas aistihakuisia (he saattavat hakea voimakkaita tuntemuksia, jatkuvaa liikettä tai kosketusta pysyäkseen tyytyväisinä). Molemmissa tapauksissa tavoite on auttaa lasta säätelemään vireystilaansa tarjoamalla sopivasti ärsykkeitä – liikaa tai liian vähän kuormittamatta. Tässä keinoja:

Ympäristön muokkaaminen: Huomioi ympäristön aistiärsykkeet ja säädä niitä lapsen tarpeen mukaan. Aistiyliherkälle lapselle liika melu, visuaalinen sekavuus tai kosketusärsyke (esim. tungos) voi aiheuttaa stressiä. Tarjoa mahdollisuuksien mukaan rauhallinen, ärsykkeiltään vähäinen tila esimerkiksi leikin tai työskentelyn ajaksi. Esimerkiksi voit vaimentaa äänimaailmaa sulkemalla ovia, käyttämällä akustiikkalevyjä tai antamalla lapselle kuulosuojaimet. Valaistuksessa suositaan pehmeitä sävyjä – himmeämpi valaistus voi joissain tilanteissa auttaa lasta pysymään rauhallisena paremmin kuin kirkas loisteputkivalo. Jos lapsi on visuaalisesti herkkä, vältä vilkkuvia tai liian kirkkaita valoja ja sijoita hänet ryhmätilassa sellaiseen paikkaan, jossa tausta on rauhallinen (esim. seinä hänen takanaan eikä keskellä huonetta). Toisaalta aistihakuiselle lapselle ympäristöön voi tarkoituksella tuoda virikkeitä sopivasti: esimerkiksi tarjota katseltavaa (kuten rauhallisesti kupliva laite tai rentoutusvideo nurkkauksessa), joka antaa jatkuvaa aistiärsykettä ilman että lapsen tarvitsee itse hakea sitä epätoivotuin keinoin.
Selkeä päivärytmi ja ennakointi: Ylläpidä mahdollisimman säännöllistä päivärytmiä, sillä ennalta-arvattavuus tukee aistisäätelyä tuomalla turvallisuuden tunnetta. Kun lapsi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, yllättävät aistikokemukset eivät pääse yhtä helposti ylikuormittamaan. Ennakoi erityisen kuormittavat tilanteet (esim. päiväkodin juhlatilaisuus salissa, jossa on paljon ääntä ja ihmisiä): keskustele lapsen kanssa etukäteen, millaiseen ympäristöön olette menossa ja mitä siellä tapahtuu, ja sopikaa tarvittaessa selviytymiskeinoja (esim. “Voit pitää huppua päässäsi, jos salissa on hälyisää, ja istutaan reunaan lähelle ovea, josta voimme tarvittaessa käydä tauolla.”).
Mahdollisuus vetäytyä rauhaan: Järjestä lapselle paikka, jonne hän voi halutessaan mennä rauhoittumaan aistikuorman käydessä liian suureksi. Tämä voi olla esimerkiksi “turvanurkkaus” tai pieni teltta, jossa on himmeä valaistus tai pimeä katos, pehmeitä tyynyjä ja ehkä kuulosuojaimet saatavilla. Kerro lapselle, että hän voi koska vain pyytää päästä rauhoittumispaikkaansa, jos ympärillä olevat ärsykkeet alkavat liikaa ahdistaa. Kun lapsi oppii tunnistamaan oman kuormittumisensa ja pääsee turvalliseen paikkaan purkamaan sitä (esim. painautumalla pehmeään säkkituoliin tai puristamalla stressilelua hämärässä nurkassa), hän todennäköisesti pystyy palaamaan toimintaan nopeammin ja vältytään suuremmilta tunnekuohuilta.
Syväpaineen ja liikkeen hyödyntäminen: Monet aistinsäätelyn pulmista hyötyvät syvätuntoaistimusten (proprioseptiivisten ärsykkeiden) tarjoamisesta. Syväpaine rauhoittaa kehoa ja jäsentää lapsen oloa. Esimerkkejä: anna lapsen kokeilla painoliiviä tai -peittoa lepohetkillä, käytä sylipainoa (pieni painotyyny lapsen sylissä) esimerkiksi aamupiirillä istuessa tai hyödynnä tiukkaa halausta tai “tacotemppua” (lapsi kääritään tiukasti vilttiin leikinomaisesti) rauhoittumiseen. Myös “karhuhieronta” (aikuinen painelee lapsen selkää lempeästi) ennen haastavaa tehtävää voi auttaa. Liikunnallisuus kannattaa valjastaa hallitusti: tarjoa lapselle raskaita kantamustehtäviä – esim. hän voi kantaa kirjoja kirjastosta, täyttää kannulla vesikippoja tai kantaa maitopurkit keittiöön. Raskaat työt ja fyysiset leikit, kuten tyynysota, pehmomiekkailu tai leikkipaini, voivat sopivasti annosteltuina auttaa lasta, joka tarvitsee voimakkaita tuntoaistimuksia kokeakseen olonsa hyväksi. Mikäli lapsi nauttii pyörimisestä tai keinumisesta, järjestä hallittu mahdollisuus siihen (vaikka ohjattu karusellileikki tai keinutuoli rauhallisessa kulmassa). Tällaiset toiminnot kanavoivat aistien hakemista sallittuun muotoon.
Ylivireyden purkaminen ja alivireyden aktivointi: Ole herkällä korvalla lapsen vireystilan suhteen. Jos lapsi vaikuttaa alamaissa tai vetämätön (alivireä), häntä voi auttaa aistien aktivointi: kirkkaampaa valoa hetkeksi, reipasta musiikkia taustalle, jumppatuokio jossa hypitään ja tanssitaan – usean aistikanavan samanaikainen aktivointi nostaa vireyttä. Toisaalta jos lapsi käy ylikierroksilla (ylivireä), on rauhoittaminen tärkeää: hiljennä äänimaailmaa, himmennä valaistusta ja vähennä liikeärsykkeitä. Voitte kokeilla yhdessä syvähengitystä, laskea ääneen kymmeneen tai kuunnella rauhallista musiikkia. Tarvittaessa ota käyttöön “liikennevalomittari” tai muu kuvallinen keino tunnistaa lapsen olotila ja ohjaa lasta itse huomaamaan, milloin vireys nousee liikaa. Kun lapsi oppii lukemaan kehonsa viestejä, hän voi vähitellen ennakoida ja pyytää apua ennen kuin kuormitus purkautuu hallitsemattomasti.

Työkalupohjat ja mallit: Aistisäätelyn tueksi löytyy useita käytännöllisiä apuvälineitä ja malleja:

Aistiprofiilin kartoitus: Ensin on hyödyllistä hahmottaa, mitkä aistiärsykkeet ovat kullekin lapselle haastavia. Monilla oppimis- ja ohjauskeskuksilla sekä terapeuttiyhteisöillä on lomakepohjia aistiprofiilin selvittämiseen (kartoitetaan lapsen reaktiot ääniin, valoihin, kosketukseen, liikkeeseen, makuihin ja hajuihin). Tällaisella kartoituksella (kysely vanhemmille ja havainnointi) saat konkreettista tietoa siitä, missä tilanteissa lapsi tarvitsee erityistä tukea. Profiilin avulla voi myös seurata, onko tuen avulla tapahtunut edistymistä.
Aistikalenterit ja -rutiinit: Laadi yhdessä lapsen kanssa päivään aistihuoltorutiineja. Esimerkiksi jokaisen siirtymän jälkeen voi tulla pieni “jumpatus”: hyppely, punnerrus tai venyttely, mikä sopii lapselle. Voitte tehdä viikkokalenterin, johon merkitään esimerkiksi tiistaisin “paljasjalkakävely” (tunnetuntoharjoitus) tai torstaisin “tuoksupurkkihaistelu” (hajuaistiharjoitus) – tarkoituksena sekä totuttaa lasta erilaisiin aistimuksiin että tehdä niistä ennustettavia. Kalenterista lapsi näkee, että tietyt aistikokemukset tulevat hallitusti ja säännöllisesti, mikä vähentää niiden arvaamattomuutta.
Apuvälineet aistiärsykkeiden hallintaan: Kuten edellä mainittiin, kuulosuojaimet tai vastamelukuulokkeet ovat korvaamattomat meluherkille lapsille – hanki päiväkotiin parit, joita voi lainata tarvitseville. Valosuodattimet (esim. aurinkolasit tai lippalakki sisällä kirkkaassa keinovalossa) voivat auttaa valoyliherkkää lasta. Purutyynyt ja -korut (erityiset suuhun tarkoitetut pureskeltavat apuvälineet) palvelevat lapsia, joilla on tarve pureskella tai pureskelu rauhoittaa heitä. Samoin hypistelylelut ja stressilelut toimivat aistihakuisilla lapsilla sallitusti: esimerkiksi tuntoherkälle lapselle pallot, joissa on eri pintarakenteita (nystyrät, piikit, sileä pinta), antavat kosketusaistille tekemistä.
Liikennevalomittari tai tunnebarometri: Visuaalinen itsearviointityökalu, jonka avulla lapsi voi ilmaista oman olonsa ja aistikuormituksensa tason. Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla liikennevalokortit: vihreä “kaikki ok”, keltainen “hieman alkaa ahdistaa” ja punainen “tauko nyt”. Lapsi voi pitää kortteja pöydällään ja nostaa oikean värin pystyyn tunteensa mukaan, tai vaihtoehtoisesti teette yhdessä seinälle mittarin, jossa nuoli siirretään sen mukaan, miltä lapsesta alkaa tuntua. Tämä auttaa lasta konkreettisesti hahmottamaan omaa kehon tilaansa ja on myös merkki aikuiselle tarjota tukea heti, kun keltainen vaihe on käsillä (ennen kuin mennään punaiseen).
Aistisäkkien ja tunnustelulaatikoiden käyttö: Hanki erilaisia aistisäkkejä (kangaspusseja, joiden sisällä on erilaisia materiaaleja kuten kuivattuja papuja, herneitä, vaahtopalloja, kankaanpaloja tms.). Lapsi voi laittaa käden pussiin ja tunnustella – tämä on sekä rauhoittavaa että antaa tuntoaistille tarvittavaa syötettä. Tunnustelulaatikko on toinen vastaava idea: laatikko, jonka sisällä on esimerkiksi hiekkaa tai pieniä esineitä, joita lapsi voi kaivella ja etsiä. Nämä auttavat erityisesti lapsia, jotka kaipaavat kosketusärsykkeitä tai keskittymistä tukevaa pientä puuhaa.

Valmiit materiaalit ja lisälukemista:

“Opas aistiyliherkän lapsen tukemiseksi”Maksuton PDF-opas, joka sisältää käytännön vinkkilistoja aistiyliherkkyyksien tunnistamiseen ja tukemiseen arjessa. Oppaassa on mm. muistilistoja eri aistien huomioimiseen (esim. miten vähentää kuormitusta kuulon, näön, tuntoaistin osalta) sekä ehdotuksia apuvälineiksi ja leikeiksi eri aistien harjoitteluun. (Saatavilla HYVAKS.fi-sivustolta.) https://www.hyvaks.fi/sites/default/files/ohjeet/Opas%20aistiyliherk%C3%A4n%20lapsen%20tukemiseksi.pdf
Nepsyarki.com: Verkkosivusto sisältää käytännönläheisiä neuvoja lapsen aistitoimintojen tukemiseen ja arjen sujumiseen. Esimerkiksi artikkelissa “Aistiyliherkkyys” käsitellään kanssasäätelyn keinoja: aikuisen tuki on tärkeää, esim. ympäristön aistitulvan vähentäminen ja lapsen rauhoittelu yhdessä on keskeistä aistiyliherkkyyksissä. Sivustolla on myös linkkejä muihin materiaaleihin, mm. Mielenterveystalon omahoito-ohjelmiin.
Mielenterveystalo: Lasten aistien säätelyn omahoito-osio. Sisältää konkreettisia harjoituksia esim. rentoutumiseen, kehon hahmotukseen ja rauhoittumiseen, joita voi soveltaa varhaiskasvatuksessa. Harjoitukset on suunniteltu vanhemman ja lapsen yhdessä tehtäviksi (kansasäätelynä), mutta niitä voi käyttää myös ryhmässä (esim. yhteinen “painava peitto” -leikki, jossa lapset saavat vuorollaan kokea painopeiton tunteen muiden laulaessa rauhallisesti).
Sensomotoriset leikit ja terapiavälineet: Monissa oppimis- ja ohjauskeskuksissa (kuten Valteri) sekä terapeuttien kautta on saatavilla tietoa sensomotorisista harjoitusvälineistä. Esimerkiksi Valterin julkaisuissa käsitellään aistisäätelyä osana oppimisvalmiuksia – vaikkakaan erillistä opasta aistisäätelyyn ei Valterilta ole, heidän yleisemmät nepsy-ympäristöoppaansa huomioivat aistien merkityksen. Yksityiset toimijat (toimintaterapeutit) ovat myös julkaisseet kirjoja ja materiaaleja, joissa on runsaasti ideoita (esim. Maiju Leinosen “Aistiseikkailu”-materiaalit). Näistä voi ammentaa inspiraatiota oman ryhmän aistileikkeihin.

Toiminnanohjaus

Käytännön tukikeinoja: Toiminnanohjauksella tarkoitetaan kykyä suunnitella, aloittaa, ylläpitää ja lopettaa toimintaa sekä säädellä omaa käyttäytymistä tilanteen vaatimusten mukaan. Nämä taidot kehittyvät lapsilla hitaasti – toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät esimerkiksi siinä, että lapsen on vaikea aloittaa tehtävää, hän saattaa juuttua johonkin vaiheeseen tai unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea toimiakseen jäsennellysti. Keinoja toiminnanohjauksen tueksi:

Ennakointi ja valmistautuminen: Siirtymätilanteet ja muutokset rutiineissa ovat usein toiminnanohjauksen kompastuskiviä lapselle. Siksi ennakointi on ensiarvoisen tärkeää. Kerro lapselle etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä siinä tilanteessa tehdään. Voit esimerkiksi aamupiirissä käydä läpi päivän ohjelman kuvien kera. Ennakoi erityisesti kohdat, joissa arvelet lapsen huomion herpaantuvan tai turhautuvan: “Kun olemme ulkona ja pitää tulla sisälle, sinua voi harmittaa leikin loppuminen. Sovitaan, että hypitään yhdessä kolme hyppyä ennen kuin lähdetään, niin sitten on helpompi lopettaa leikki.” Mitä tutumpaa ja konkreettisempaa tuleva tapahtuma on lapselle, sitä varmempi olo hänelle tulee. Esimerkiksi jos olette menossa uuteen paikkaan, voit näyttää kuvia paikasta tai piirtää yhdessä reitin ja paikan karttaan. Voit myös hyödyntää “pieni ennakkovihko”-tekniikkaa: pidä mukanasi pientä muistilehtiötä ja kynää, joihin voit tarvittaessa piirtää lapselle kuvin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennakoimalla ehkäiset “jumiutumisia” – lapsi ei mene yhtä helposti tolaltaan muutoksista, kun hän osaa odottaa niitä.
Strukturointi – ajan, paikan ja toiminnan jäsentäminen: Toiminnanohjauksen haasteissa lapselle on hyödyksi kaikenlainen strukturointi, eli asioiden, ajan ja ympäristön pilkkominen hahmotettaviin osiin. Rutiinit ja selkeät rakenteet kantavat lasta tilanteesta toiseen. Esimerkiksi jos lapsen on vaikea aloittaa pukeutumista tai pysyä tehtävän jäljillä, tee kuvasarja pukemisen vaiheista ja laita se näkyviin pukeutumispaikalle. Lasta voi ohjeistaa peittämään kuvasarjasta jo tehdyt vaiheet käsillään tai lapuilla, jotta hän näkee vain seuraavan vaiheen kerrallaan. Myös konkreettiset järjestelyt auttavat: laita lapsen vaatteet joka aamu järjestykseen riviin (esim. alimmasta kerroksesta alkaen: alushousut, sukat, paita, housut…), jolloin hän hahmottaa, missä järjestyksessä puetaan. Varmista, että ympäristö ei tarjoa liikaa vaihtoehtoja häiritsemään toimintaa – esimerkiksi leluja voi laittaa hetkeksi pois näkyvistä, kun tehdään ruokailuun valmistautumista, jotta lapsen huomio ei karkaa sivuun.
Ympäristön ja materiaalien järjestys: Auttaa lasta toiminnanohjauksessa, kun tavarat ja tilat on järjestetty selkeästi. Esimerkiksi työskentelypiste: pidä lapsen pöydällä kerralla vain kyseiseen tehtävään tarvittavat välineet. Kaikelle on oma, merkitty paikkansa (kuvat ja tekstit hyllyissä auttavat). Näin lapsi oppii, mitä kuuluu tehdä missäkin tilassa. Ympäristön toiminnalliset vihjeet – kuten kuvalliset opasteet (“siivoa lelut tähän laatikkoon” -kuva leluhyllyssä) – ohjaavat lasta oikeaan toimintaan silloinkin, kun aikuinen ei ole vieressä.
Aikataulutus ja ajan hahmottaminen: Toiminnanohjauksessa ajan käsittely on hankalaa monelle lapselle. Käytä apuna selkeitä aikarajoja ja visualisoi aikaa. Esimerkiksi: “Sinulla on vielä 5 minuuttia leikkiaikaa, sitten alkaa siivous” ja näytä Time Timer -kellosta paljonko viisi minuuttia on. Kun aika on kulunut, osoita kellosta että punainen alue (joka kuvasi jäljellä olevaa aikaa) on nyt poissa ja kehu lasta, jos hän aloittaa siivoamisen ajallaan. Rutiinit auttavat myös ajanhallinnassa – kun jokainen päivä etenee samassa tutussa rytmissä (esim. aamupiiri, leikki, ulkoilu, lounas, lepo…), lapsi alkaa ennakoida ajan kulkua sen kautta.
Muistuttaminen ja vihjeet kesken toiminnan: Toiminnanohjauksen pulmat voivat ilmetä niin, että lapsi unohtaa mitä oltiin tekemässä tai mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Tarjoa lapselle vihjeitä ja muistutuksia lempeästi. Esimerkiksi kesken käsityötehtävän voit kysyä: “Mitäs olimmekaan tekemässä seuraavaksi? Ai niin, liimaamassa kartonkia – onko liimapuikko valmiina?”. Voit myös sopia lapsen kanssa etukäteen, että annat hänelle käsimerkin tai lappusen, jos huomaat hänen hairahtuvan tehtävästä sivuun. Tämä voi olla vaikkapa pieni kortti pöydällä, jossa on silmän kuva (merkkinä “muista keskittyä tähän”). Tärkeää on, ettei lapsi koe muistuttelua moitteena, vaan neutraalina tukena. Positiivinen palaute toimii tässäkin: kun lapsi palaa takaisin tehtävään pienellä vihjeellä, kehu häntä oma-aloitteisuudesta.
Tunteiden säätelyn tukeminen osana toiminnanohjausta: Usein lapsen toiminnan ohjaus pettää, kun tunteet kuohahtavat (turhautuminen, pettymys, kiireen tunne). Siksi tunne- ja käyttäytymisen säätely kietoutuvat toiminnanohjaukseen. Auta lasta tunnistamaan, milloin hän alkaa turhautua tehtävässä, ja tarjoa keinot: “Huomaan, että palapeli alkaa suututtaa kun palat eivät löydy. Otetaanko pieni hengähdystauko ja kokeillaan sitten uudestaan?”. Opeta, että tauko ja avun pyytäminen on ok. Kun lapsi oppii rauhoittamaan itseään tai pyytämään taukoa ajoissa, hänen toiminnanohjauksensa paranee – hommat eivät kaadu niin helposti turhautumiseen. Muista antaa myönteistä palautetta lapselle, kun hän yrittää vaikeasta kohdasta huolimatta tai vaikka rauhoittuu pienen kiukun jälkeen omin avuin: “Hienoa, että maltoit ja yritit uudestaan, nyt palapeli onnistui!”.

Työkalupohjat ja mallit:

Päivästrukturipohjat: Kuten tarkkaavuuden tuessa jo todettiin, kuvallinen päiväjärjestys on keskeinen apuväline ennakoinnissa. Valmiita pohjia löytyy Avointen oppimateriaalien kirjastosta – esimerkiksi “Päiväjärjestys kuvilla” -materiaali Freeed.com-alustalla tai Papunetin kuvakalenteripohjat. Voitte muokata pohjista oman ryhmän päiväjärjestyksen. Päivästrukturipohjaan voi sisällyttää myös kellonajat kuvien viereen vanhemmille lapsille, mikä tukee ajan hahmottamista.
Tehtävälistat ja -muistilaput: Laadi lapselle persoonallinen muistilista toistuvasta monivaiheisesta tehtävästä – esimerkiksi “Mitä tehdä kotiinlähtöä varten?”: 1) kerää piirustukset repuun, 2) pue kengät ja takki, 3) sano heipat kavereille. Lista voi olla kuvallinen tai sanallinen lapsen taidoista riippuen. Kiinnitä lista lapsen lokeroon tai eteisen seinään. Näin lapsi voi itsekin tarkistaa, mitä vielä pitikään tehdä. Muistilistat ja kuvajärjestykset tuovat arkeen johdonmukaisuutta ja vähentävät aikuisen toistokehotusten tarvetta. Pikkuhiljaa lapsi sisäistää listan vaiheet rutiiniksi.
“Ensiksi–sitten”–kortit: Toiminnanohjauksen yksi työkalu on First–Then-kortti (ensin–sitten). Se on yksinkertainen kaksiosainen kortti: vasemmalla puolella näkyy jokin tehtävä (esim. kuva tehtävävihkosta) ja oikealla puolella jokin palkitseva mieluisa toiminto (esim. kuva leikkiautosta). Kerrotaan lapselle: “Ensin teemme tämän (tehtävä), sitten saat leikkiä autolla”. Tämä auttaa lasta hahmottamaan, että palkitseva osuus on tulossa ja motivoi tekemään vaaditun osuuden ensin. Näitä korttipohjia voi löytää netistä (hakusanalla “ensin–sitten kuvakortti”) tai tehdä itse piirtämällä.
Toiminnanohjauksen pelit: On olemassa erilaisia pelejä ja leikkejä, jotka harjoittavat joustavasti toiminnanohjausta. Esimerkiksi “Simon Says” (eli “Kapteeni käskee”) -leikki opettaa lasta kuuntelemaan ohjeita ja inhiboimaan impulsseja (lapsi saa tehdä vain ne asiat, joiden edessä sanotaan “kapteeni käskee…”). Tunnetuunaus-pelit (Missä lapsen pitää tunnistaa oma tunnetilansa ja valita siihen sopiva ratkaisu) voivat auttaa yhdistämään tunnesäätelyä ja toiminnanohjausta. Myös monet lautapelit kehittävät vuorottelua, sääntöjen noudattamista ja suunnittelua – valitse pelejä, joissa on sopivan lyhyt odotusaika ja selkeät säännöt lapsen iälle.
Ajanhallinnan apuvälineet: Edellä mainittujen Time Timerien lisäksi harkitse kalenterien ja ajan jäsentäjien käyttöä. Esimerkiksi viikkokalenteri magneteineen (johon merkitään erilaiset viikkopäivät ja niiden toiminnot) auttaa lasta näkemään laajemman aikajänteen. Tiimalasit eri värisinä voivat olla konkreettisia: lapsi voi käyttää vaikka 5 minuutin tiimalasia tehdessään tehtävää ja yrittää ehtiä jotain ennen kuin hiekka valuu. Ajan konkreettinen kuluminen tekee odottamisesta ja pitkäkestoisesta tekemisestä ymmärrettävämpää.

Valmiit materiaalit ja lisälukemista:

Perheen Palvelupolku -blogi: Rea Rönkän kirjoitus “Lapsen toiminnanohjauksen tukeminen” (2022) sisältää kattavasti teoriaa ja vinkkejä toiminnanohjauksen kehityksestä ja tukemisesta arjessa. Blogissa esitellään esim. ennakoinnin, strukturoinnin, ympäristön muokkaamisen sekä säännöllisen päivärytmin merkitystä, ja mukana on havainnollistavia esimerkkejä kuvien kera (kuten käsienpesun kuvajono ja pukeutumisrutiinin tukikeinot).
Niilo Mäki Instituutti: KUMMI 19 (2019). “Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen tukeminen – julkaisussa käsitellään käytännön keinoja ja taustateorioita siitä, miten opettaa lapselle käyttäytymisen säätelyn taitoja. Kummi korostaa, että koulun ja varhaiskasvatuksen tukitoimilla pyritään sekä kompensoimaan lapsen toimintakyvyn haasteita että opettamaan uusia taitoja parempaan suoriutumiseen. Julkaisussa tuodaan esiin mm. se, kuinka ohjeiden noudattamisen vaikeus ja tehtävien aloittamisen ongelmat voidaan taklata ympäristöä jäsentämällä ja tavoitteita selkiyttämällä.
Kummi 15. Etsivät-ryhmä – Lasten toiminnanohjauksen taitojen tukeminen ryhmässä. Etsivät -ryhmä on suunnattu lapsille, joilla on hankaluuksia toiminnanohjauksessa. Tavoitteena on toiminnanohjauksen vahvistaminen opettamalla lapsille toiminnanohjauksen vaiheet, opettamalla lapsia ohjaamaan toimintaansa puheella ja vahvistamalla metatiedon ja – taidon roolia työskentelyprosessissa. Etsivät -ohjelmarunko on 20 tapaamiskerran mittainen, kukin tapaaminen kestää 1½ tuntia.
Lue lisää: https://koju.nmi.fi/tuote/kummi-15-etsivat-ryhma-lasten-toiminnanohjauksen-taitojen-tukeminen-ryhmassa/
https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2022/12/etsivat_tuotos_20221.pdf
https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2021/10/Etsivat_tiivistelma.pdf https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2021/10/Etsivat-ryhma.pdf
KUMMI 17 – Check In–Check Out (CICO)
Check In–Check Out (CICO) on yksinkertainen ja selkeä toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen esi- ja perusopetuksessa. Se perustuu tutkittuun tietoon ja tarjoaa käytännönläheisen tavan vahvistaa oppilaan myönteistä käyttäytymistä ja arjen sujuvuutta. CICO-mallissa oppilas aloittaa päivänsä tukihetkellä aikuisen kanssa (“check in”), saa päivän mittaan palautetta käyttäytymisestään, ja päättää päivänsä toiseen lyhyeen kohtaamiseen (“check out”). Päivittäinen seuranta ja palaute motivoivat oppilasta, ja yhteistyö kodin kanssa lisää toiminnan vaikuttavuutta. Julkaisussa esitellään CICO-mallin periaatteet ja taustat, ohjeet mallin käyttöönottoon koulussa ja valmiit lomakepohjat ja palautetyökalut. CICO sopii erityisesti oppilaille, joilla on vaikeuksia työrauhan ylläpitämisessä, ohjeiden noudattamisessa tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Malli tukee lapsen toiminnanohjausta, tunnetaitoja ja arjen ennakoitavuutta. Se vahvistaa myös oppilaan suhdetta turvalliseen aikuiseen – pienellä tuella voi olla suuri vaikutus.
Lue llisää: https://koju.nmi.fi/wp-content/uploads/2023/09/cicotuotos.pdf https://koju.nmi.fi/tuote/kummi-17-check-in-check-out/
Valteri: Kasvun polulla – pieni opas vaikuttavaan varhaiskasvatukseen. Vaikka opas ei keskity pelkästään nepsy-haasteisiin, siinä annetaan varhaiskasvatuksen henkilöstölle yleisiä työkaluja pedagogiseen suunnitteluun ja havainnointiin, jotka ovat hyödyksi myös toiminnanohjauksen tukemisessa. Opas kannustaa systemaattiseen havainnointiin – kirjaa ylös, miten lapsi suoriutuu eri tilanteissa, jotta voit arvioida tukitoimien vaikuttavuutta ja muokata niitä tarpeen mukaan.
https://www.valteri.fi/tuote/kasvun-polulla-pieni-opas-vaikuttavaan-varhaiskasvatukseen/

Tukitoimipankin avulla toivotaan tuettavan pedagogista arkea niin, että erilaiset neuromoninaisuuteen liittyvät haasteet voidaan kohdata ymmärtävästi ja jokaiselle lapselle löytyy sopivia keinoja oppimisen ja kasvun tueksi. Oleellista on muistaa, että mitä aikaisemmin tuki aloitetaan ja yksilöllisemmin se kohdennetaan lapsen tarpeisiin, sitä paremmin voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Jokainen lapsi hyötyy kannustavasta, strukturoidusta ja hyväksyvästä kasvuympäristöstä – nämä tukitoimet tukevatkin koko ryhmän hyvinvointia, eivät vain nepsy-piirteisiä lapsia.