Positiivisen käyttäytymisen tukemisen keinojen opettaminen suomalaisessa opettajankoulutuksessa (NMI-Bulletin 2/2022)
Vesa Närhi, Neea Huhdanpää, Pirjo Savolainen ja Hannu Savolainen
Johdanto
Käyttäytymisen ongelmat ja työrauha kouluissa ovat keskustelua ja huolta herättävä aihe kouluun liittyvissä keskusteluissa. Käyttäytymisen ongelmat ja oppituntien huono työrauha heikentävät merkittävästi opettajien työhyvinvointia, oppilaiden akateemista suoriutumista ja heidän sosioemotionaalista hyvinvointia. Opettajat kokevat työrauhaongelmien olevan hyvin tavallisia opettamista häiritseviä tekijöitä. Oppilaiden häiritsevä käyttäytyminen on myös keskeinen opettajien työperäisen, erityisesti emotionaalisen kuormituksen lähde. Käyttäytymisen opettamisella ja hyvän työrauhan edellytysten luomisella on siis merkittävät välittömät ja pitkäkestoiset vaikutukset sekä opettajille että oppilaille.
Käyttäytymistä tukevissa toimintatavoissa keskeistä on hyvä organisointi, työrauhaa tukevien käyttäytymisien suunnitelmallinen opettaminen ja niihin ohjaaminen sekä runsas käyttäytymisestä annettava palaute oppitunneilla. Luomalla työrauhaa tukevia toimintatapoja koko oppilasryhmälle, tuetaan kaikkien oppilaiden käyttäytymistä. Yleisen koko ryhmälle kohdistuvan käyttäytymisen tuen lisäksi osalla oppilaista on tarve yksilöllisempään käyttäytymisen tukeen. Koko ryhmän toivotun käyttäytymisen tukeminen ja yksilöllisempi käyttäytymisen tukeminen perustuvat samoihin keskeisiin periaatteisiin tuen intensiteetin kasvaessa.
Vaikka käyttäytymisen tukemisen keinot tunnetaan aikaisemman tutkimuksen perusteella suhteellisen hyvin, kansainvälisten tutkimusten perusteella niiden sisältyminen opettajien koulutukseen näyttää olevan suhteellisen vähäistä ja työrauhan tukemisen opetus on vain pienessä roolissa opettajankoulutuksissa.
Tutkimus
Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän suomalaista yliopistoa, joista kuudessa oli myös erityispedagogiikan koulutus. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käyttäytymisen ja työrauhan tukemisen menetelmiä sisältyy suomalaiseen luokan- ja erityisopettajakoulutukseen. Tutkimuksessa käytiin läpi kaikkien suomalaisten luokan- tai erityisopettajakoulutusta tarjoavien yliopistojen opinto-ohjelmat tarkastellen missä määrin opintojaksojen tavoitteissa ja sisällöissä esiintyy käyttäytymisen ohjaaminen, tukeminen tai opettaminen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten käyttäytymistä ja työrauhaa tukevien toimintatapojen opettaminen jakautuu luokan- ja erityisopettajakoulutuksiin sekä miten käyttäytymistä ja työrauhaa tukevia toimintatapoja sisältävillä opintojaksoilla painottuu ryhmän ja yksilötason tukitoimien opettaminen.
Tulokset
Tutkimuksen perusteella näyttöön perustuvien käyttäytymistä tukevien toimintatapojen opetus suomalaisessa opettajainkoulutuksessa, erityisesti luokanopettajankoulutuksessa, on vain vähäistä. Käyttäytymisen tukemisen keinojen opetus näyttää painottuvan erityisopettajien koulutusohjelmiin ja luokanopettajien koulutuksessa niitä ei käsitellä juuri lainkaan.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että käyttäytymisen tukemisen teemoja oli yhteensä viidessä yliopistossa. Käyttäytymisen tukemista käsiteltiin yhteensä yhdellätoista opintojaksolla kahdessa luokanopettajien ja viidessä erityisopettajien koulutusohjelmassa. Pääosin käyttäytymisen tukemisen ja opettamisen teema oli vain yksi osa laajempaa opintojaksoa. Yhdessäkään luokanopettajan koulutuksessa ei ollut käyttäytymisen ja työrauhan tukemisen menetelmiin keskittyvää opintojaksoa ja vain kahden yliopiston luokanopettajakoulutuksessa oli opintojakso, jonka yhtenä osasisältönä oli käyttäytymisen tukeminen. Viidessä erityispedagogiikan opetusta tarjoavan yliopiston koulutusohjelmassa oli käyttäytymisen tukemista sisältävä opintojakso ja kolmessa koulutusohjelmassa opintojakso, joka keskittyi aiheeseen kokonaan. Kolmessa erityispedagogiikan opetusta tarjoavassa yliopistossa käyttäytymisen tukemista sisältäviä opintojaksoja sisältyi koulutuksen eri vaiheisiin.
Tulosten perusteella käyttäytymisen ohjaamista ja opettamista ei pidetä prioriteettina suomalaisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että opettajankoulutus ei anna valmistuville opettajille kattavia valmiuksia suoriutua opettajan työn yhdestä keskeisestä osa-alueesta ja käyttäytymisen tukemisen taitojen hankkiminen jää opettajiksi valmistuvien itsenäisen ammatillisen kehittämisen varaan. Hyvät käyttäytymisen tukemisen keinot tunnetaan, ja niiden opettaminen tuleville opettajille helpottaisi heidän työuransa alkua, parantaisi luokkien työrauhaa ja mahdollistaisi käyttäytymisen yksilöllisen tukemisen tavanomaisen opetuksen puitteissa.
Tiivistelmä on laadittu NMI-Bulletinissa 2/2022 julkaistusta artikkelista: Positiivisen käyttäytymisen tukemisen keinojen opettaminen suomalaisessa opettajankoulutuksessa, Vesa Närhi, Neea Huhdanpää, Pirjo Savolainen ja Hannu Savolainen.